Kokemus syövästä – Hodgkinin lymfooma

Kokemus syövästä – Hodgkinin lymfooma

On ollut aikaa ajatella kaikkia asioita mitä elämä on tuonut tullessaan ja sitä on myös alkanut miettimään mikä oli meininki n. 9 vuotta sitten ollessani 21 vuotias. Nuori, mutta kaikkea muuta kuin terve ja elinvoimainen. Muistissa kaikki ei ole ihan kirkkaana, mutta kirjoitan niistä mitkä minulle on jäänyt mieleen. Ihan ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, että elämän aikana oma hyvinvointi ei ollut itsestään selvyys.

Kirjoitus on pintaraapaisu yhdestä isoimmista asioista mitä olen kokenut elämässä ja mikä on muuttanut elämän suuntaa tradikaalisesti. Nyt on aika käsitellä niitä solmuja. Halusin jakaa tämän kokemuksen vertaistueksi muille syövän kanssa kamppaileville / toipuneille. Hodgkinin lymfooma on paranemisennusteelta hyvä, mutta syöpä on uusiutumisherkkä mikäli olen oikein ymmärtänyt. Uusiutumisriski on korkealla 5 vuoden sisällä. Esimerkiksi uutisotsikoissa ollut ex tempparit -tähden Janika Lukkarisen kohtalo on ollut surullista luettavaa.

kuvituskuva elämän solmut

Oireet | Tutkimuksien jälkeen tutkimuksia

Useita kuukausia joka yö mua kutitti raajoja ihan äärettömästi niin että raavin itseni verille sekä oli myös rajua yöhikoilua. Ihmettelin tätä, mutta en siitä sen enempää huolestunut. Laitoin tämän stressin piikkiin. Ei kauaa mennytkään, kun kaulalleni ilmestyi muljuva patti. Patti oli kaulalla n. reilun viikon ja tämän jälkeen vähän jo huolestuin, koska ei ollut kyse mistään tilapäisestä turvonneesta imusolmukkeesta. Varasinkin ajan kunnalliselle. Kunnallisella tuumattiin, että kyse on ihan normaalista turvonneesta imusolmukkeesta mikä johtui puoli vuotta sitten sairastamastani korvatulehduksesta. WHAT?! Viikko lääkärikäynnin jälkeen näitä patteja tuli joka päivä lisää kaulalle. Tässä vaiheessa aloinkin enemmän huolestumaan ja ei muuta kun Googleen hakusanoja. Oireet viittasivat tismalleen hodgkinin tautiin. Noinhan ei kyllä sais tehdä, että lähtee googlailemaan oireiden perusteella. Tein poikkeuksen sääntöön, koska en uskonut kyseessä olisi ollut korvatulehduksen aiheuttamat patit josta kuitenkin oli jo mennyt puoli vuotta.

Soitinkin uudestaan kunnalliselle ja kerroin, että olin käynyt vastaanotolla ja nyt niitä patteja on tullut reilusti lisää kaulalle. Sain ajan ultraan jossa ultraava lääkäri totesi, että ei tämä hyvältä näytä ja lipsautti vahingossa sairastavani syöpää ja sanoi, että tutkitaan jatkossa tarkemmin eli hänen kertomansa ei ollut 100% varma, koska ei oltu otettu verikokeita tai biobsiaa. Lähdin huoneesta ihan valkoisena, epätietoisena ja paniikissa. Meninkin seuraavana päivänä töihin ja sainkin puhelun hoitajalta ja pyysi minua välittömästi menemään terveyskeskukseen verikoikeisiin. Lähdin töistä kesken päivän verikokeisiin ja palasin takaisin työpaikalle odottamaan iltapäivälle lääkäriaikaa. Iltapäivän lääkäriaika koittikin ja sain sieltä vastauksen, että kaikki merkit viittaa hodgkinin lymfoomaan, verikokeetkin olivat huolestuttavat, kuitenkin sanoi ettei mikään ole vielä varmaa. Hän laittoi lähetteen syöpäpolikliniikalle jossa tutkitaan asia tarkemmin.

Diagnoosi hodgkinin lymfooma

Elämä jatkui tämän jälkeen normaalisti kävin töissä ym. ja odottelin lisätutkimuksiin aikoja. Ensimmäinen tutkimusaika tulikin joka oli keuhkojen röntgen ja keuhkoistani löytyi isoin kasvain. Lääkäri puhui kasvaimesta sanalla ”keuhkoissasi on varjostuma” ja hän ei maininnut mitään syövästä tai kasvaimesta. Sen jälkeen aloin miettimään, että ehkä tämä ei olekaan syöpää vaan jotain muuta, koska kunnallisessa mikään sanominen ei ollut varmaa.

Vastaanotolla pitkään askarruttaneet muiden oireiden syyt selvisi eli miksi koin aina liikunnan hyvin epämukavaksi ja sairastuin ajottain rajuhin keuhkoputken tulehduksiin ja kärsin astmaattisista oireista. Myös urheilusuorituksen jälkeen jalkani muuttuivat sinertäviksi. Olisi ehkä aikaisemmin pitänyt pistää nämä oireet merkille, mutta laitoin huonon kunnon ja surkean vastustuskyvyn sekä huonojen geenien syyksi kyseiset oireet.

Aikaa kului ja seuraava tutkimus olikin sellainen, että kaulaltani leikattiin nukutuksessa yksi imusolmuke tutkimuksia varten. Leikattu imusolmuke tutkittiin ja sain kutsun vastaanotolle ja siellä lääkäri sanoi ettei hän yhtään kaunistele asiaa ja sanoo kaikki suoraan, joten kertoikin sairastuneeni lymfoomaan ja sytostaattihoidot tulisi aloittaa niin pian kuin mahdollista. Sytostaattihoitojen jälkeen hoidot jatkuvat sädehoitona. (Ennen hoitoja otettiin luuydinnäyte ja muistaakseni myös muita kuvauksia. Luuydinnäyte oli onneksi puhdas.)

Lähdin hoitohuoneesta järkyttyneenä menin mukanani olevan mummoni luokse ja kerroin hänelle kyneleet poskilla valuen, että olen sairastunut imusolmukesyöpään. Mummoni oli hyvin rautainen ja katsoi minua ja sanoi ”Jaajaa… mennäänkö me nyt sinne Kodin Terraan?” Ei siinä auttanut kun mennä mummun kanssa Kodin Terraan hakemaan remonttitarvikkeita silloiseen hänen projektiinsa. Välillä olen miettinyt, että missä oli hänen sen hetkinen myötätunto. Ehkä hän ei vain osannut käsitellä asiaa ja löytänyt oikeita sanoja. Olisin toivonut olkapään taputuksen ja sanat, että kyllä sinä paranet tai jotain tsemppaavaa kommenttia.

Sitten alkoikin puhelinsoitot mm. työpaikalle, että nyt jään hetkeksi pois työelämästä ja joudun jäämään sairauslomalle. Muistaakseni sairausloman jakso oli n. 8 kk. Se oli kyllä rankkaa sanoa ääneen sairastavansa vakavaa sairautta, koska se tuntui hyvin epätodelliselta. Raskasta oli kertoa tämä myös asia läheisille.

”Sultahan lähtee kohta hiukset…”

Ennen hoitojen aloittamista minulla oli vastaanottoaika, jossa kerrottiin enemmän hoitojen kulusta ja annettiin todistus/etuus jolla voi maksaa osan peruukin kustannuksista. Peruukkitodistuksen saaminen konkretisoi sitä, että hiukset tulevat lähtemään, mikä aiheutti jonkinlaista ahdistusta. Silloinen poikaystävä tuntui olevan huolissaan eniten hiuksieni lähdöstä ja oli hyvin ahdistunut siitä et jos joku näkee meidän yhdessä liikkuvan jossain ja hänen tyttöystävällään ei ole hiuksia päässä. Mielestäni se oli kuitenkin pienin murhe eikä se päällimmäinen huolenaihe. Tällöin tajusin yhden asian: ehkä olisi parempi niin että tiemme erkaantuvat ja jatketaan eri reittejä. Elämän arvot eivät tuntuneet olevan kohdillaan.

Sytostaatit

Ensimmäinen tiputus jännitti ja pelotti ihan älyttömästi. Mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä minkälainen olo tiputuksen jälkeen olisi. Jokainen tiputus kesti n. 3 tuntia ja lääkepusseja vaihdeltiin sinä aika muutamia kertoja. Muistelen, että ensimmäisenä sai aina punaisen tiputuspussin joka värjäsi virtsankin punaiseksi. Käsi johon tippa laitettiin tuntui tunnin jälkeen ihan kamalalta ja melkein teki mieli repiä käsi irti, koska kipu oli niin kova. Hoitajat olivat onneksi aivan ihania osastolla ja tekivät kaikkensa, jotta kokisi olonsa mahdollisimman mukavaksi. Osastolla myös kiinnitin huomion siihen, että olin poikkeus isohkossa joukossa, meinaan kaikki tiputuksessa olevat olivat iäkkäämpiä ihmisiä.

Tiputuksien päätyttyä koin olon hieman kummalliseksi, mutta ei kuitenkaan huonovointiseksi. Iltaa kohden olo huononi ja huononi. Seuraavana päivänä yleensä alkoi oksentelu. Tähän oksenteluun kuitenkin oli onneksi saatavilla pahoinvointiestolääkitys, jonka pyysin myöhemmin.

Tiputuksessa kävin muistaakseni 3 (vai kahden?) viikon välien ja yhteensä kahdeksan kertaa. Olo oli aina huonompi ja huonompi mitä lähemmäksi meni hoitojakson loppua. Alkoi tuntemaan kipuilua koko kropassa, luissa asti. Koko kroppa meni ns. jumiin. Ulkoisesti alkoi näkymään turvotuksena jota ilmeisesti kortisoni aiheutti. Pystyin kuitenkin jatkamaan normaalia elämää ja tekemään asioita. Ensimmäinen viikko tiputuksesta oli itselle sitä pahinta aikaa jolloin ei pystynyt tekemään juuri mitään.

Hiusten lähtö

Noin kolmannen tiputuksen jälkeen hiuksia alkoi lähtemään tuppoina ja tein kaikkia erilaisia hoitoja päänahalle jolla yritin estää hiuksien lähdön. Epätoivoisena levitin joka ilta kookosöljyä päänahkaani ja hiuksiini ja annoin olla yön yli. Jostain syystä hiuksien putoaminen loppuikin ja en menettänytkään enää hiuksia ja minun ei tarvinnutkaan käyttää saamaani etuutta peruukin hakuun. En kuitenkaan usko, että kookosöljy oli se taikasana tähän (vai olisiko?), kun joillain vain ei lähde hiukset. Riippuu niin paljon ihmisestä.

Kohti parantumista

Sytostaattihoitojen puolessa välin tehtiin varjoainekuvaukset, josta selvisi, että hoito on lähtenyt tepsimään. Tunnelin päässä näkyi siis valo ja hoidot olivat alkaneet nujertamaan kasvaimia.

Erilaiset kuvaukset ja tiputukset alkoivat olemaan hyvin haasteellisia, koska verisuonistani tuli niin hentoja ja pienenpieniä, että neulalla niihin oli vaikea osua. Esim. PET-kuvauksissa minua pistettiin useita kymmeniä kertoja neulalla kuuden hoitajan ympäröimänä ja kukaan ei saanut suoneen neulaa osumaan. Herra ylilääkäri kuitenkin suoritui haasteesta. Tästä jäi aikamoinen piikkikammo. Nimimerkillä neulatyyny.

Sädehoito

Viimeinen naula arkkuun Mr Hodgkinille eli seuraavaksi oli vuorossa sädehoito. Sädehoidossa kävin 20 kertaa. Yhden kuukauden ajan 5 päivänä viikossa. Sädehoito annettiin muistaakseni soliskuoppiin ja keuhkojen aluelle jossa oli se isoin kasvain. Itse toimenpide ei aiheuttanut mitään kipua. Useamman sädehoidon jälkeen suu oli jatkuvasti kuiva sekä alue jolle sädehoito annettiin ns. ”paloi”. Iho oli myös hyvin herkkä seuraavat 4 vuotta.

Paluu töihin ja hoitojen jälkeiset oireet

Jätin hyvästit Mr Hodgkinille ja palasin takaisin ravintola-alalle töihin. Olin niin innoissani ja olin onnellinen, että hoidot saatiin päätökseen ja pääsin takaisin normaaliin arkeen kontrollikäyntejä lukuunottamatta, jotka jatkuivat 5 vuotta (uusiutumisriski). Into ja onnellisuus ei kauaa pysynytkään yllä, koska en ”toiminutkaan” samanlailla kuin ennen. Olin niin väsynyt, että sitä ei osaa edes sanoin kuvailla. Töihin palattua alkoi myös ilmaantumaan hermostollisia oireita. esim. aina päätä taivuttaessa eteen sain ”sähköiskun” joka tuntui vievän jalat alta sekä tasapaino,- reaktio sekä koordinaatiokyky oli heikentynyt hyvin häiritsevästi. Töissä saatoin kiireessä törmäillä seiniin, käsistä putoili tavarat ja kompastuin jopa tasaiseen lattiaan. Jalat puutuilivat ja päivittäin jaloissa tuntui, että niiden päälle olisi kaadettu jääkylmää vettä. Myöhemmin ilmaantui kaikkein häiritsevin ja sitkein oire joka oli yllä useita vuosia aamusta iltaan nimittäin päälaella tuntui voimakas puutumisen tunne. Lihaskireydetkin olivat todella pahoja jotka tekivät olosta entistä epämukavamman.

Kokeiltiinkin työpaikkani kanssa sitä, että tuntini laitettaisiin minimiin ja hakisin kuntoutustukea ja tehtäisiin työhönpaluu pehmeemmällä menetelmällä. Kuitenkaan n. vuoden jälkeen en kokenut itseäni vieläkään täysin työkykyiseksi. Jouduin tekemään raskaan päätöksen eli irtisanomaan itseni ja hakeutumaan alalle jossa pystyisin työskentelemään -> alalle joka ei ole fyysisesti niin raskasta.

Työpaikan vaihto oli isoiso kolaus ja tuntui pahalta. Vasta noin viiden vuoden jälkeen koin palautuvani hoidoista. Silloin kuin nämä omaan toimintaan liittyvät oireet ilmaantuivat ja luulinkin, että noni tää oli tässä ja mun koko loppuelämä tulee olemaan pelkkää kärsimystä noiden sivuoireiden kanssa, mutta ei onneksi. Nyt voin sanoa että olen täysin palautunut ja olen terve, mutta se otti oman aikansa. Mulle ei meinaan kukaan sanonut hoitojen päätyttyä, että siinä voi kestää jopa useita vuosia että palautuu takaisin omaksi itseksi / tulisi sivuoireita.

Kommenttejen spekulaatiota

Olen kokenut avoimuuden tällaisen sairauden kohdalla ns. puhdistavaksi ja puhuminen ei kuitenkaan loukkaa ketään. En ole peitellyt silloista sairauttani ja kertonut siitä avoimesti. Tästäkin saanut monenlaista kaikua, enimillään kuitenkin onneksi positiivista. Jostain syystä vain ne negatiivs-sävytteiset kommentit uppoavat syvemmin ja niitä alkaa vatvomaan.

Mä en ikinä kehtais kertoa jos olisin sairastanut tuollaisen sairauden

Sanat jollain tapaa kolahti, koska on ollut niin avoin asian suhteen ja tuli olo, että ehkä munkin pitäisi alkaa peittelemään asiaa ja aloin häpemään sairastumistani, koska olin kertonut siitä avoimesti. Jokaisella on oma tapa käsitellä asiat ja kunnioitetaan niitä.

Sä pääsit niin helpolla

Missä menee se helppouden ja ei helppouden raja? Nuo sanat pyörivät edelleen päässä silloin tällöin. Kokisin, että näin olisi oikeutettu sanomaan jos olisi itse aiheuttanut itselleen jotain josta on päässyt ”vähin” seurauksin. En tiedä ollaanko tuolla lausahduksella viitattu siihen, koska parantui ja syöpähoitojen aikana en esim. menettänytkään kaikkia hiuksia ja ei nähnyt minua sytostaattipöllyissä heikoimmillani päätä vessanpöntössä ja ihoa tulipunaisena. Vai oliko sen tarkoitus olla kuitenkin kannustava? En ole kokenut asiaa niin, että olisin päässyt helpolla, koska syöpään sairastuminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys jokaisen kohdalla ja jokaiselle ei jaeta omia selviytymiskortteja.

No oho, tainnu olla villiyö?

Etäpesäke joka leikattiin kaulaltani tutkimuksia varten aiheutti monessa hilpeyttä sekä paheksuntaa. Leikkausarpi muistutti ihan fritsua, koska tikit olivat revenneet ja aiheutti fritsun näköisen leiman iholle. Se hävetti. Arpi on kuitenkin haalentunut vuosien saatossa, joten ei tarvitse enää selitellä asiaa.


Terveys on yksi arvokkaimmista asioista mitä on ja sitä pitäisi osata arvostaa. Olen kiitollinen siitä, että olen nykyisin terve. ❤

Kiinteämpi kroppa ilman liikuntaa?

Kiinteämpi kroppa ilman liikuntaa?

Heippa! Halusin jakaa kokemukseni kuivaharjaamisesta, koska olen kokenut sen oikeasti toimivaksi ja ei ole mitään höpöhöpö juttua. Kaiken lisäksi hyvin edullinen tapa saada voimaan itsensä paremmin.

Aloitin kuivaharjaamisen jokin vuosi sitten paremman ääreisverenkierron toivossa. Mulla oli useita vuosia aina jääkylmät kädet ja jalat kesät/talvet ja muutenkin tosi tukkoinen olo. Ilmankos jos ei veri kierrä optimaalisesti. Bonuksena huomasin kuivaharjaamisen kiinteyttävän ihoa, selluliitin ja nestepöhön vähentyneen.

Jokin aika sitten katsoin dokumentin aiheesta jossa oli kolme ryhmää ja jokaiselle ryhmälle annetiin erilainen toimintatapa jolla haetaan kiinteämpää ihoa. Yhtenä oli kuivaharjaus, toisena kiinteyttävä voide ja kolmantena oli liikunta. Jokainen ryhmä kuivaharjasi, liikkui tai käytti voidetta 4 viikon ajan ja voiton vei… KUIVAHARJAAMINEN! Ihan hämmästyin tästä tuloksesta! Olin heti sillä kantilla, että liikunta vie ehdottomasti voiton tässä testissä! Monella sivostolla kylläkin lukee, että liikunta on kiinteytymiseen paras vaihtoehto, mutta ei näiden testaajien kohdalla.

Kuivaharjauksen hyötyjä jotka olen huomannut

  • Kuorii ihoa ja poistaa kuollutta ihosolukkoa
  • Iho sävy tasoittunut ja tekstuuri pehmentynyt
  • Poistaa elimistöön kertynttä liiallista nestettä
  • Verenkierto tehostuu
  • Kiinteyttää, ehkäisee ja vähentää selluliittia
  • Rentouttaa

Ostan yleensä kuivaharjan Ekolosta ja ostan uuden aina n. vuoden välein, koska harjakset alkavat käytössä hieman jo pehmenemään (tehokkuus heikentyy). Vanhan kuivaharjan voikin sitten ottaa vartalonpesu käyttöön kylpyhuoneessa. 🙂

Kuivaharjaaminen

Miten kuivaharjata?

Aloitan kuivaharjaamisen jalkapohjista edeten kohti ylävartaloa ja kädet aloitan kämmenistä kohti sydäntä pyörivin liikkein. Viimeisenä käsittelyyn rintakehä. Kuivaharjauksen jälkeen suihkussa käynti on suositeltavaa ja ihon kosteutus (jos suihkuun ei ennätä/jaksa niin kosteuta pyyheliina ja pyyhi kuiva ihosolukku iholta pois). Kookosöljy tai aloe vera on varteenotettavia ihon kosteuttamiseen! Kuivaharjaus kannattaa tehdä kylpyhuoneessa, koska kuivaa ihoa irtoaa yllättävänkin paljon. Jos iho on rikki niin jätä tämä kohta käsittelemättä.

Iho saattaa hieman käsittelyn jälkeen alkaa punoittamaan. Olen ottanut tuon ihon punoittamisen tehokkuusmittarina eli jos iho alkaa punoittamaan, niin se myös sitten tehoaakin. Monella sivustolla on lukenut ohjeissa, että iho ei saisi alkaa punoittamaan. Aloitinkin näillä ohjeilla kuivaharjaamisen ja en kokenut että se olisi vaikuttanut juuri mihinkään jos ihossa ei näkyisi minkäänlaista reaktiota. Miettiessä kuntosalitreenaamistakin, jos et saa poltetta tuntumaan lihaksissa niin ei niissä muutosta ala tapahtumaan.

Kasvot voi myös kuivaharjata, mutta tähän kannattaa hommata aavistuksen pehmeämpi harja. Mulla on aikuisiällä alkanut tulemaan epäpuhtauksia kasvojen iholle ja kasvojen kuivaharjaus on auttanut tähän ongelmaan.

Kuinka useasti kuivaharjata ja kuinka kauan?

Kuivaharjata voi vaikka joka päivä aamuin illoin ja niin kannattaakin jos haluaa kunnon tuloksia. Itse Kuivaharjaan noin 3-5 kertaa viikossa ja tämäkin on tuonut jo tuloksia. Koko kehon kuivaharjaamisen tekee noin 10 minuutissa.

Voin kyllä suositella kuivaharjaamista ehdottomasti jos on huono ääreisverenkierto, kroppa joka kerää nesteitä, stressaantunut olo tai haluat saada kiinteämmän ihon. Tiedän, se ei ole aina ensimmäisenä mielessä, että ”jes, alanpa sutimaan kuivaa ihoa harjalla”, mutta se vaiva on oikeasti sen arvoista! Taisin ehkä huijata otsikossa että kiinteytyminen ilman liikuntaa, väkisinhän tulee liikuttua kun kuivaharjaa ihoa. 😀

<3 Ina

Kuivaharjaus kokemus
Avopurenta – Kannattaako leukaleikkaus?

Avopurenta – Kannattaako leukaleikkaus?

Moi! Yllä olevat kuvat ovat napannut hammaslääkäri vuosina 2015 alkupuolella ja 2017 heinäkuussa. Tuo muutos, se on aika suuri.

Koko elämäni mua on kiusannut avopurenta eli ylä- ja alaleuan hampaat eivät kohtaa yhteen purtaessa. Tätä ongelmaa yritettiin jo korjailla oikomishoidolla ala-asteella, mutta tuloksetta. Purentavirheestä aiheitui kovia leukakipuja sekä vaikeuksia syödä. Jouduin ajoittain siirtymään nestemäiselle ravinnolle, koska leukalihakseni olivat niin kipeät ja hampaiden narskuttelukin unissaan meni todella pahaksi johon purentakiskokaan ei enää auttanut. Olen myös hävennyt itseäni leukani sekä purentani takia. Näistä syistä lähdin korjauttamaan purentani. Huono purenta vaikuttaa myös kokonaisvaltaisesti koko kehoon.

4 vuoden projekti

Leukaleikkaus on ollut mun elämässä yksi suurimmista projekteista ja tähän täytyi sitoutua 100%. Projekti laitettiin känytiin v. 2015 ja kävin nyt kesäkuussa viimeisessä kotrollikäynnissä Jyväskylän leukapolilla.

Projekti aloitettiin viisaudenhampaiden poistoleikkauksella ja tämän jälkeen poistettiin alarivistöstä muutama hammas. Hampaidenpoisto hirvitti, koska kyseessä oli kuitenkin kaksi tervettä hammasta. Hyvä päätös se kuitenkin oli. Näiden operaatioiden jälkeen aloitettiin oikomishoito.

Oikomishoitoa oli kaiken kaikkiaan muutaman vuoden ja raudat oli hieman ahdistavaa saada suuhun uudestaan ja vielä aikuisiällä, koska pelkäsin muiden ihmisten reaktiota/kommentteja. Yksi kommentti minulle on jäänyt näistä mieleen “No hyi helvetti”. Tämä oli tsemppava kommentti, kiitos hänelle siitä! 😀 Tämän kommentin jälkeen aloinkin välttämään nauramista muiden kuin läheisten ihmisten seurassa. Typerältä kyllä tuntuu jälkeen päin, että miksi antaa murtaa itsensä tuollaisella asiattomalla heitolla.

Leukaleikkaus

Hammasrivistön ollessa suht hyvällämallilla päästiinkiin h-hetkeen eli leikkaukseen. Tähän piti henkisesti valmistautua hyvin sekä syödä “viimeinen ehtoollinen”. Leikkauksessa mun käsityksen mukaan luut murrettiin ja leukaa liu’utettiin n. 1cm eteenpäin. Leikkauksen jälkeen hampaat sidottiin yhteen kuminauhoilla ja nämä nämä kuminauhat pitivät olla suussa n. yli puolen vuoden ajan ja tietysti vaihdella niitä aktiivisesti uusiin kuminauhoihin. Leikkauksen jälkeen puhuminen ja syöminen oli alussa hyvin haastavaa. Sairaalassa olin muistaakseni 2-3 päivää.

Kivut olivat pahimmillaan n. 2 viikon – kahden kuukauden välillä ja kivuttomaan leukaan meni n. vuosi leikkauksesta. Normaaliin ruokavalioon pystyin palaamaan reilun puolen vuoden jälkeen leikkauksesta. Pureskelu kuitenkin aiheutti vielä kipua.

Horror… Kuvia n. viikko leikkauksen jälkeen.

Leukaleikkauksen jälkeen ruokavalio koostuu pelkistä nestemäisistä sekä sosemaisista ruoista. Painoa putosi reippaasti tämän puolenvuoden aikana, joka johti n. vuoden mittaiseen kuukautisten poisjäämiseen. Pudonneet kilot olen tavoittanut viime vuonna.

n. 5 kuukauden kuluttua leikkauksesta aloin olemaan aika minikokoinen.

Minä, hammasraudat ja kuminaudat 😀 n. 8 kuukautta leikkauksen jälkeen.

Itsetunto

Itse projektin aikana itsetunto oli huono ja se hävetyksen määrä omasta ulkonäöstä oli aika suuri. Etenkin tämän leikkauksen jälkeen, koska naama näytti hakatulta ja hampaat olivat sidottu yhteen usealla kuminauhalla. Jos olisin ollut tuolloin asiakaspalvelutehtävissä, niin en usko että olisin pystynyt menemään töihin. Ihan sen takia, koska pohjalla oli jo valmiiksi huono itsetunto jonka yhtenä aiheuttajana oli purentavirhe. (Sairauslomaa tästä leikkauksesta kirjoitetaan vain noin kuukausi.)

Muutamien kuukausien jälkeen alkoikin näkemään tulosta turvotuksen laskemisen jälkeen. Olin tuolloin niin fiiliksissä kun kasvot alkoi muokkaantumaan sellaiseksi minkälaista niistä oli toivonutkin ja ei ollutkaan enää taaksepäin vetäytyvää leukaa + isoa rakoa hampaiden välissä niiden ollessa yhdessä. Hammasrautojen poistamisen jälkeen se fiilis.. Se on mahtava!

Leuka oli tooosi jäykkä hymyilessä ensimmäisen vuoden.

Tunto ei ole palautunut

Usealla leukaleikkauksen läpi käyneellä käy niin että tunto ei enää palaudukaan entiselleen leukaan. Leikkauksesta alkaa olemaan reilu kaksi vuotta ja tuntoa on aavistuksen tullut takaisin, mutta luulen että tunnon palautuminen on jo pysähtynyt. Leuka tuntuu ehkä aavistuksen ylimääräiseltä, eli tunne on sellainen että olisi jokin maski leuan ympärillä. Alaikenissä paikoin on yliherkkyyttä eli kosketus tuntuu puukon pistokselta. Tämä ei minua haittaa, koska se oli maksu siitä että voin paremmin henkisesti sekä fyysisesti. Pitää vain aina muistaa ruokailun jälkeen käydä vilkaiseen peilistä ettei leukaan ole jäänyt roikkumaan puolta ateriaa. 😀 Kuulen aika usein ”Iina… sulla on tossa leuassa jotain..”. 😀

Sivuprofiili

Paljonko tämä maksoi?

Kokonaiskustannuksia en ole laskenut, mutta yhdeltä käynniltä aina veloitettiin tämä polikliniikkamaksu ja käyntejä oli useita kuukaudessa + kulkeminen Jämsänkoskelta Jyväskylään. Viisaudenhampaiden leikkauksesta sekä leukaleikkauksesta päiväkirurginen toiminpidemaksu sekä sairaalan hoitopäivämaksut.

Loppuiko narskuttelu?

Narskuttelen/puren hampaitani edelleen välillä unissani, mutta en niin rajusti. Eli tästä oli iso apu tähänkin ongelmaan. Olen miettinyt että kävisi ottamassa botuliinipistokset molemmille puolille purentalihaksiin. En vain tiedä, kannattaako se sitten loppupeleissä. Ensinnäkin se maksaa useita satasia.

Kannattaako leukaleikkaus?

Oman kokemuksen pohjalta edottomasti kannattaa, kun hyödyt leikkauksesta ovat kuitenkin niin suuret. Kaikki tuo on ollut vaivan ja tuskan arvoista. Koen eläväni nykyään helpompaa elämää tämän projektin jälkeen. Ei tarvitse enää painia pahoista itsetunto-ongelmista jota paha purentavirhe aiheutti, ei tarvitse elää kovissa kivuissa ja voi syödä puremistakin vaativaa ruokaa.

Hammaslääkärin mukaan avopurenta on haasteellinen korjauttaa ja saattaakin lähteä palautumaan lähtötilanteeseen. Hammasrautojen poistosta on nyt n. kaksi vuotta ja hampaat ovat siirtyneen ihan aavistuksen retentiolevyn käytöstä huolimatta. Hieman jännittää että joutuuko kolmannen kerran käymään oikomishoitoja lävitse. Saa nähdä.

Olen ollut niin tyytyväinen tähän lopputulokseen. Jyväskylän Leukapolikliniikalla on kyllä ihan huippuosaajia. Lämmin kiitos heille <3

Ennen (2015) ja jälkeen (2017).

<3 Ina

Vinkkejä parempaan uneen

Vinkkejä parempaan uneen

Moi! Vähälle jääneet yöunet ovat varmastikin useammalle ongelma. Olen huomannut, että itselläni vaikuttaa unensaantiin työstä aiheutuvat paineet, stressi, superhektinenpäivä, liian niukka syöminen ja myös liian kovat urheilusuoritukset liian vähäiseen lepoon yhdistettynä. Lihaksien kiristyessä rentoutuminen on hyvin vaikeaa, joten unensaantikin vaikeutuu. Unilääkkeet olen kiertänyt kaukaa, koska olen kuullut monelta, että ei nukutakaan enää ilman niitä. Tietysti jotkut ovat siinä tilanteessa, että ei ole enää muuta vaihtoehtoa kun turvautua unilääkkeisiin.

Vuosien varrella on tullut pohdiskeltua, googlailtua ja testailtua kaikkia keinoja jolla saisi lyhennettyä nukahtamisaikaa ja nukuttua pidempään. Listaan muutamia vinkkejä alle jotka olen kokenut toimiviksi omalla kohdalla

Vinkit parempaan uneen

Piikkimatto

Piikkimatto on ollut yksi hyvistä hankinnoista ja kaiken lisäksi niitä saa myös edullisesti. Alussa maton päällä makaaminen tuntuu kovinkin ikävältä ja epämiellyttävältä, mutta muutaman käyttökerran jälkeen siihen alkaa tottumaan. Parhaimman vaikutuksen saa kun makaa matolla paljasta ihoa vasten. Piikkimaton käyttö kannattaa aloittaa paita päällä jos iho on herkkä. Reipas puoli tuntia matolla tuo jo hyvän rentoutuneen fiiliksen kehoon. Olen kuullut, että jotkut jopa nukkuvat koko yön piikkimaton päällä.

Piikkimatto kokemuksia
Lifestyle blogi

Jooga ja venyttely

Jooga ja venyttely tulee välillä laiminlyötyä ja sen kyllä sitten huomaakin. Jos aloittaminen on vaikeaa niin Youtubesta venyttely- tai joogavideo pyörimään ja tekee perässä. Toimii! 👌🏻

vinkkejä parempaan uneen

Hieronnassa käyminen

Hieronta edesauttaa syvempää ja parempaa unta lisäksi helpottaa muutenkin oloa, kun käy säännöllisesti. Olen käynyt jämsänkoskella Hierontapalvelut Kari Haapalan hieronnassa Eleganssissa ja on muuten huippuhyvä koulutettuhieroja ja edullinen (35€/h) Voin suositella!

Syö hyvin ennen nukkumaan menoa

Tää iltatankkaus.. Tää on mun suosikkiharrastus iltasin! Päivälle keveämpää syötävää, niin pysyy vireystasokin yllä ja illemmalla täyttävämpää ravintoa. Monesti tullut vastaan otsikoissa, että iltasyöminen lihottaa. En ole ikinä uskonut tähän väittämään. Uskon enempi siihen, että mitä syö eikä mihin kellonaikaan syö. Ylipainoa ei ole päässyt kertymään, ainakaan vielä. 😀

Syö kiiviä

Jostain dokkarista pongasin, että kaksi kiiviä ennen nukkumaan menoa on tehokas apu parempaan uneen. Olin hyvin skeptinen alussa tämän suhteen. Testasin tätä jonkin aikaan, niin kyllä se omalla kohdalla hieman jopa auttoi. Myös on lukuisia muitakin ruoka-aineita jotka auttavat, mutta en ole sen koomin vielä testaillut muita 🙂

Kiivi parempi uni

Kamomillatee

Toimii mainiosti iltajuomana, koska se rentouttaa ja rauhoittaa. Lisäksi kamomillasta myös apua ientulehduksiin ja vatsavaivoihin.

Ravintolisät

Mangnesium ravintolisä

Nappaan mangesiumia joka ilta. Se rauhoittaa hermostoa, ehkäisee stressiä ja apu inhottaviin lihaskramppeihin ja suonenvetoihin. Luontaisesti reilusti mangnesiumia on pähkinöissä, siemenissä ja täysjyväviljassa. Viime vuosien aikana olen turvautunut ravintolisään, koska mangesiumin tarve on lisääntynyt liikunnan myötä.

mangnesium kokemuksia
Melatoniini kokemuksia

Melatoniini ravintolisä

Olen ottanut melatoniinin hätä -tapauksiin. Eli jos oikeasti keho käy niin ylikiepillä ja mitkään keinot ei auta/ei jaksaminen riitä muihin apukeinohin, niin turvaudun niihin. Keho alkaa nopeasti tottumaan niihin ja ei välttämättä enää toimi pitkällä juoksulla. Tilaan aina iherbistä: https://fi.iherb.com/pr/Nature-s-Bounty-Melatonin-1-mg-180-Tablets/32100 Toimii ja on edullisia!

ComfortTyyny

Hankin muutama viikko sitten ComfortTyynyn ja hyvä hankinta olikin. Useimmiten on vaikea löytää hyvää asentoa nukkuessa ja tämä on ollut hyvä apu siihen. Koin tämän paremmaksi kuin Tempur-tyynyn. Tyynyssä on mielestäni hyvä muotoilu ja sopii erinomaisesti kaiken kokoisille kehoille. Nykyään aamulla on jopa vaikea nousta sängystä, koska on niin hyvä asento 😀 Hieman tyyny on kuuma kesällä nukkuessa, mutta muuten aika bueno!

Se harmittaa, kun tyynyyn ei ole saatavilla muun väristä tyynynpäällistä. Valkoinen tunnetusti ajan kuluessa tummuu. Tietysti voihan sitä sitten pestä valkaisevan pyykinpesuaineen kanssa.

ComfortTyyny on ollut myös hyvä kaveri kirjaa lukiessa tai TV:tä katsellessa. 🥰

ComfortTyyny testissä
Hampaidenvalkaisu Turkissa

Hampaidenvalkaisu Turkissa

MOI!

Kovasti markkinoidaan Alanyassa hampaidenhoitoa suomalaisille. Sainkin käteeni esitteen jossa oli hinnastoa ym. myös maininta isolla, että paikalla on suomalainen hoitaja. Varasinkin ajan, koska luottoa toi kovasti tämä suomalainen hoitaja. Vastaanottoaikani oli ja tulikin ilmi että, tämä suomalainen hoitaja onkin vain tulkki. Olisi rehdisti laittanut esitteeseen, että paikalla on suomenkielentaitoinen tulkki.

Noh, sitten itse toiminpiteeseen. Hammaslääkäri teki minulle ensiksi puhdistuksen ja tämän hän teki sinnepäin. Tiedät varmaan fiiliksen, kun on juuri käynyt suuhygienistillä? Sellaista tuntumaa ei kyllä ollut. Seuraavaksi laitettiinkin kaikkia härpäkkeitä suuhun ja levittämään valkaisuaineitta hampaiden pinnoille. Suomalainen tulkki sanoi, että valkaisuaine on levitetty, joten ole paikallasi 30 minuuttia suuta liikkumatta ja kapulaa purien. Sanoi myös, että hoitaja on vieressäsi koko 30 minuutin ajan. No tämä hoitaja kuitenkin livisti paikalta ja kuolaa alkoikin kovasti kertymään nieluun ja koin oloni erittäin epämukavaksi, hyvä että henki kulki. Hoitaja tuli paikalle jonkin ajan kuluttua ja asetti jonkinmoisen härpäkkeen roikkumaan poskeeni ja lähti taas paikalta. Sillä välin valkaisuainetta valuikin ikeneeni ja poltti ientä. Onnekseni minulla ei ollut tuntoa ikenessä, koska leukaani on operoitu ja tunto ei ole palautunut ikeniin.

Operaation valmistuttua antoivat peilin käteeni. Se pettymys.. se oli suuri! En juuri huomannut mitään eroa ja tästä lystistä 190 euroa. Muutenkin olisi ollut jees, jos hammaslääkäri olisi vaikka näyttänyt ennen toiminpidettä hammaspalikoita arvioiden minkälainen lopputuloksesta tulee ja myös sekin olisi ollut jees, että hammaslääkäri setämies olisi säästänyt lirkuttelun nuorille hoitajille vasta silloin kun asiakas ei ole vastaanotolla 😀 Seuraavan kerran käyn hampaidenvalkaisussa ihan suomessa. 🙂

Otin myös ennen ja jälkeen kuvat ja niissä ei ollut eroa. Tämä oli myös minun ensimmäinen kerta hampaiden valkaisussa. Onko muilla kokemusta hampaiden hoidosta Turkissa?

<3 Ina

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial