Testissä The Ordinary AHA 30%+BHA 2% Peeling Solution

Testissä The Ordinary AHA 30%+BHA 2% Peeling Solution

Moi ja hyvää alkanutta vuotta 2021! Mun kiinnostus heräsi Kanadalaisen valmistajan The Ordinaryn tuotteisiin, kun huomasin niiden olevan bestsellereitä useamman kosmetiikkaa myyvän verkkokaupan valikoimassa, sekä tullut vastaan iltapäivälehtien artikkeleissa. Monen suosikiksi on noussut The Ordinary AHA 30% + BHA 2% Peeling Solution, joten oli ihan pakko ostaa ja testata. Nestemäinen hippuja sisältämätön kuorinta sisältää yhdistelmän erilaisia happoja, jotka kuorivat ihon pintaa ja ihohuokosia tehokkasti. Kuorinnan luvataan poistavan epäpuhtauksia ja tasoittaa ihon pintaa. Tuote on hinnoiteltu laatusuhteeltaan tosi edullisesti (alle 10 euroa) . Tuote on vegaaninen, eikä sisällä alkoholia, gluteenia, silikonia, mineraaliöljyjä, sulfaatteja tai parabeeneja.

The Ordinary AHA 30% + BHA 2% Peeling Solutionin on väriltään punaista, antaen merkkejä tuotteen olevan hyvin tujua ja tehokasta tavaraa, kulkee myös nimellä verinaamio. Suosituksena on käyttää tuotetta max. 2 kertaa viikossa (mielellään myös harvemmin) korkean happopitoisuuden vuoksi. The Ordinary Peeling Solution sisältää mm. glykolihappoa, maitohappoa, viinihappoa, sitruunahappoa ja salisyylihappoa, hualuronihappopolymeeria, B5-vitamiinia, mustaa porkkanaa ja Tasmannian lanceolata -kasvia.

Tuotteen käyttö

The Ordinary Peeling Solutionia levitetään puhtaalle kuivalle iholle ja tuotteen annetaan vaikuttaa kasvoilla korkeintaan 10 minuuttia. Naamiota levittäessä iholla alkaa tuntumaan pientä kihelmöintiä, joka aluksi alkoi vähän jopa jännittämään. Aloitin tuotteen käytön hyvin varovasti, joten annoin vaikuttaa ensimmäisellä käyttökerralla vain 5 minuuttia testaten miten oma iho tuotteeseen reagoi. Ekan naamion jälkeen iho oli kivan kuulas ja kirkas, toisin seuraavana päivänä kasvoilla ei juuri näkynyt enää kuulautta / huomannut mitään muutosta. Laitoin naamion 4 päivän jälkeen illalla ja annoin tuotteen olla suosituksen mukaisen 10 minuuttia ja huomasin kasvoilla suuren eron. Kasvojen iho näytti myös seuraavana päivänä kuulaalta ja ihon väri oli kirkastunut, sekä kasvojen iholle oli ilmestynyt ”terveen” väri. Eli kahden käyttökerran jälkeen tämä tuote osoitti mulle, että täähän on aika pirun hyvää tavaraa. Tuotetta olen käyttänyt nyt noin kuukauden ajan säännöllisesti ja mä jäin tähän koukkuun. Innolla odotan mitä muutoksia iholla tämä tuo pidemmällä käyttöjaksolla. Tämä tuote jää omaan ihonhoitorutiineihin ja max. kerran viikossa käytettäväksi. Kesäisin en tuotetta tule käyttämään, koska iho jää hyvin herkäksi UV-säteilylle ja palaa herkästi.

The Ordinary Peeling Solutionissa on korkea happopitoisuus, joten suosituksena on käyttää vain iholla, joka on tottunut happojen käyttöön. Itselle tämä oli ensimmäinen kerta, kun laitan kasvoille happoa sisältäviä tuotteita, ja oma ihoni ei reagoinut siihen hälyttävästi. Jos on herkkä iho niin tuotteen kanssa kannattaa olla varovainen, tai mielellään olla käyttämättä sitä ollenkaan.

Plussat ja miinukset

+Hinta-laatusuhde erinomainen
+Yksinkertainen lasinen pullo
+Ihosta tulee kuulas ja sileä + tekstuuri paranee
+Epäpuhtaudet alkoivat vähentymään
+Vegaaninen
-Pieni pullo
-Tuote on aika litkumaista, joten pipetillä levittäessä naamioksi on hieman hankalaa
-Ei herkälle iholle

Oletko sinä testannut The Ordinaryn tuotteita? Olisi kiva kuulla mikä on sun suosikki. 🙂

Uusi vuosi, vanha minä, mutta jollain tapaa uusi minä

Uusi vuosi, vanha minä, mutta jollain tapaa uusi minä

Moi! Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia joiden kanssa olen ollut kontaktissa menneen vuoden aikana joko etänä tai kasvokkain, ja iso kiitos kaikille blogissa vierailijoille. Olette tehneet vuodestani paremman. LÄMMIN KIITOS <3 Lämmöstä puheenollen, eilen menin saunaan ja meijän kiuas yht’äkkiä alkoi kipinöimään ja teki näyttävän räjähdysefektin ja tämän jälkeen meni ilmiliekkeihin, ei suotta paniikki iskenyt. Palo kuitenkin sammui itestään. Kiuas ei ollut edes kovin vanha, n. 3-4 vuotta. Aikaisempi kiukaamme teki aivan samalla tavalla paitsi se näytös ei ollut niin tramaattinen ja ei syttynyt tuleen. Pähkäillään ostetaanko kokonaan uusi kiuas eri merkiltä vai vaihdetaanko vastukset, saa nädä.

Tämä vuosi on ollut rehellisesti sanottuna tosi raskas, ja ihan varmasti on ollut kaikille. Ei auta, kun mennä eteenpäin päivä kerrallaan ja toivoa joka päivä, että huomenna maailman tilanne olisi parempi. Olen kuitenkin toiveikas tulevasta vuodesta ja uskon vahvasti siihen, että kaikki järjestyy.

Kehitettävää

Mä mietin mitä pitäisi kehittää omassa tekemisessä enemmän ja peilaten menneeseen vuoteen, niin kokisin eniten olevan valttia rohkeudessa sekä uskossa. Rohkeus on valttia tänä päivänä, jota myös tarvitaan yrittäjänä selviytymiseen ja rohkeutta täydentää usko, ne on hyvä kompo. En siis tarkoita uskonnollista vakaumusta, vaan uskoa itseensä ja siihen omaan tekemiseen. 😊 Tietysti jokainen yrittäjyysvuosi on tuonut enemmän uskoa omaan tekemiseen ja varmuuden siihen, että suunta on oikea.

Uuden vuoden lupaukset ja tavoitteet

Pyrin asettamaan hyvin realistiset lupaukset/ tavoitteen tulevalle vuodelle. En ole ikinä oikein fiilannut omalla kohdalla seuraavanlaisia uuden vuoden lupauksia: laihduta, tipaton tammikuu, käy lenkillä joka päivä, sokeriton vuosi yms., koska jossain vaiheessa ne alkaa kuitenkin lipsumaan tai ehkä ei, mutta todennäköisesti hankaloittaa tulevaa. Haluan elää hetkessä ja tehdä asioita silloin kun ne tuntuvat siinä vaiheessa oikealta ratkaisulta. Kokosin muutaman täpin jotka aika varmasti tulee toteutumaan, joidenkin kohdalla tietysti tarvitsee tehdä korvien välissä pientä työstöä:

1. Opi joka viikko yksi tai useampi asia.

Aloitan tammikuussa media-alan ammattitutkinnon josta olen enemmän kuin innoissani! Lähiopetuspäiviä tulee olemaan 2-3 päivää 2 viikon välein ja koulutus keskittyy verkkojulkaisujen suunnitteluun. Koulutus kestää 14 kuukautta.

2. Omaksu kehut

Jos joku sanoo minulle jotain kaunista, niin otan sen vastaan muullakin tavalla kuin kiittäen. Tarkoitan sitä, että en mieti mielessäni, että no “niin varmaan” tai jos otan kehun vastaan, niin olisin ylimielinen. Itsensä pohjalle painaminen pitää loppua. 

3. Lopeta asioiden vatvominen ja päästä irti asap negatiivissävytteisistä asioista käsittelyn jälkeen

Mulla on ollut taipumusta jäädä vatvomaan asioita tosi pitkään. Koski se epäonnistumista tai jonkun tökeröä töksäytystä. Tätä pitää ehdottomasti työstää itsessä, koska se on tosi raskasta ja syö voimavaroja.

4. Uusi kylppäri

Meidän kylpyhuone on niin päivitystä vailla, 90-luvun komistus, josta kaakelit melki jo putoaa seiniltä. Toimeksianto on laitettu vireille, eli ehkä ensi vuonna on uusi ihana kylppäri.

6. Ostan huonekasvin ja yritän pitää sen hengissä mahdollisimman pitkään

Meillä ei oo kotona yhtään viherkasvia, ja ihan syystäkin. En ole onnistunut pitämään mitään pitkään hengissä, mutta ehkä vuonna 2021. 

Toivotan sulle superpaljon onnea, iloa, menestystä ja terveyttä unohtamatta alkavalle uudelle vuodelle 2021. Olisi kiva kuulla kommenttikenttään minkälaisia uuden vuoden lupauksia/tavoitteita sinulla on vuodelle 2021. 

<3 Ina

Ripsien kestovärjäys kotona

Ripsien kestovärjäys kotona

Heippa! Oon pitkään halunnut kokeilla ripsien kestovärjäystä kotona, joten Kärkkäisiltä tarttui mukaan Henna PROSeries kulmien henna kestoväri sävyssä musta, tuotetta löytyy myös ruskean sävynä. Tuote oli tosi edullinen 2,50 €, joten en voinut vastustaa kiusausta ja tuutata ostoskoriin. Tuote kylläkin kulkee kulmien kestoväri -nimellä, mutta pakkauksen etiketissä kerrotaan sen soveltuvan myös ripsien värjäykseen. Pakkauksessa on ohjeet pelkästään kulmakarvojen värjäämiseen. Suuria odotuksia tuotteen kohdalla ei ollut, ja muuten itsellä on suht tummat ripset, joten radikaalia muutosta en uskonut saavani aikaan tuotteella. Googletin tuotetta, niin tämä oli saanut ihan hyvät arvostelut. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeilen hennaväriä tai ylipäätään ripsien värjäystä. Postauksen lopusta löytyy sliderikuva josta näkee ripset ennen värjäystä sekä ripset värjäyksen jälkeen.

Näin värjäsin ripset kotona

Tuotteen käyttö oli tosi helppoa. Pakkaus sisältää värivoiteen, kehitteen ja muovisen sekoitus- ja levitystikun värin levitystä varten (levitystikku muistuttaa minihaarukkaa) ja tietysti simppelit käyttöohjeet. Pakkauksesta riittää useaan värjäyskertaan. Allergiatesti kehoitetaan tekemään ennen ripsien tai kulmakarvojen värjäystä. Ensimmäiseksi pesin kasvoni kasvojen pesusaippualla ja etsin sopivan pienenkokoisen alusen, jossa voin sekoittaa värivoiteen ja kehitteen. Käytin hyödyksi toisen kosmetiikkapurnukan kantta.

Puristin mustasta värituubista n. 1cm kokoisen alueen ja lisäsin siihen n. 10 tippaa valkoisessa purnukassa olevaa kehitettä ja tämän jälkeen sekoitin seoksen tasaiseksi.
Lähdin levittämään ripsille tosi varovasti pakkauksessa tulleella muovikammalla. En levittänyt ainetta yläripsien tyveen, ettei sitä olisi valunnut silmiin. Annoin värin vaikuttaa n. reipas 10 min, jonka jälkeen huuhtelin huolellisesti lämpimällä vedellä.
EnnenJälkeen

Vasemmalla puolella ripset ennen värjäystä ja oikealla ripset värjäyksen jälkeen (valaistus hieman heittää kuvien välillä). Ei mitenkään suurta eroa ole havaittavissa kuvan perusteella värjäyksen jälkeen, mutta eron huomaa katsoessa peiliin. Erityisesti eron huomaa yläripsien latvoista, jotka itsellä on alunperin hyvin vaaleat. Seuraavaksi voisikin kokeilla kulmien värjäystä tällä tuotteella. 🙂

<3 Ina

Kaupat hometalosta

Kaupat hometalosta

Halusin kirjoittaa lähipiirissä olevan henkilön kokemuksen ensiasunnon ostosta, joka paljastuikin myöhemmin omakotitalon ostajan pahimmaksi peloksi eli hometaloksi. Tilanne oli hyvin pitkään raastava ja hyvin sekava. Ilmeni useita muitakin asioita jota myyjät pimittivät ja elämä jatkui epätietoisuudessa, sekä ulkopuolisilta pyydetty apu ohjautui alkutaipaleella väärille urille. Mistään ei juuri saanut selkeää ohjeistusta miten kannattaisi hometalotapauksessa/epäilyssä toimia. Tähän kirjoitukseen poimin asiat tiivistettynä mistä kaikki lähti, missä meneteltiin väärin asianomaisena ja miten tilanne ratkesi. Kirjoituksen lopussa yhteenveto jos olet vastaavanlaisessa tilanteessa mistä kannattaa lähteä liikkelle. Edellyttäen, että olet talokauppoja tehdessä ottanut oikeusturvavakuutuksen.

Hometalon osto

Omakotitalon myyjät olivat hyvin mukava ja herttainen pappispariskunta ja he vaikuttivat asiantuntevilta ja luotettavilta. He painottivat asunnon myyntiesitteessä, sekä näytössä kuinka talo on yläkerran osalta täysin peruskorjattu pariskunnan toisen osapuolen rakennusalan ammattitaitoa hyödyntäen (rakennusalan yrittäjä) ja alunperin talo olisi rakennettu 70-luvulla rakennusmestarin toimesta. Vakuuttivat myös, että esimerkiksi kuntotarkastus olisi vain rahan haaskausta, sillä heidän sanojensa mukaan he tiesivät parhaiten missä kunnossa talon rakenteet ovat. Luotto oli siis kova. Kaupat tehtiin, muutettiin ja elämää jatkettiin. 

Pikkuhiljaa alkoi selvitä asioita, jotka olivat ei toivottuja joista myyjät eivät kertoneet esim. tontin ympärille tulikin pitkään kestävä tietyömaa, kiinteistövero olikin tuplat ja myöhemmin asiaa ei helpottanut talon ostajan verkkokauppatoiminnan reklamaatiot asiakkailta joissa kertoivat tuotteiden haisevan voimakkaasti homeelta. Verkkokauppatoiminta alkoi hiipumaan hiipumistaan. Myöhemmin selvisi myös, että naapurin talo oli rakennusmestarin rakentama eikä talo josta kaupat tehtiin. 

Homekoiratutkimukset

Verkkokaupan asiakkaiden reklamaatiot alkoivat vaivaamaan ja tietysti yritystoiminnan myynnin lasku. Talon ostaja antoi toimeksiannon homekoiratutkimuksia tekevälle yrittäjälle. Tutkimus tehtiin ja koirat merkkasivat muutaman paikan alakerrasta ja tutkija otti näytteitä. Tutkija antoi raportin ja kertoi, että ei talosta mitään niin hälyttävää löytynyt, että olisi oikeutettu tekemään reklamaatiota kaupan purkuun, joten huolet sikseen ja ehkä uudella ilmanvaihdon ratkaisuilla sisäilmasta saisi paremman. Helpotus oli suuri, ettei löytynyt terveydelle haitallisia homeita ja pystyi osittain jatkamaan elämää taas normaalin tapaan. 

Myöhemmin kuitenkin yläkerrassa päämakuhuoneen vaihtaminen toiseen yläkerran huoneeseen sai aikaan tukkoisuutta, hengenahdistusta ja jatkuvaa ihon kutinaa. Hälytyskellot alkoivat taas soida ja paniikki iski päälle. Talon ostaja teki testin ja lähti viikoksi talosta pois selvittääkseen helpottavatko oireet, ja kyllä ne helpottivat. Oireet alkoivat laantumaan ja taloon palatessa homeen hajun haistoi omistaja itsekin voimakkaasti. Tukkoisuus, hengenahdistus ja ihon kutina alkoi jälleen.

Nyt oli siis aika tehdä lisää tutkimuksia, jotka olisivat pomminvarmoja eli rakenneavauksia, sekä sisäilmatutkimuksia, mutta kuka ne maksaa? Ostaja soitti moneen eri paikkaan ja lähti selvittämään mitä tulisi tehdä ensimmäiseksi. Juuri mistään ei osattu neuvoa. Hänellä oli oikeusturvavakuutus, mutta ei löytänyt mistään selkotietoa, että missä vaiheessa tämän saa peliin mukaan. Vastauksia ei edes löytynyt pankista josta vakuutus oli myönnetty. Hän onnekseen löysi erään lakimiestoimiston nettisivustolta tietoa, että oikeusturvavakuutuksen korvauksia voi käyttää hyödyksi juurikin rakenneavauksissa, sisäilmatutkimuksissa että lakimiehen kustannuksissa. Talon ostaja laittoikin vakuutushakemuksen täytetettynä ja hän sai myönteisen päätöksen, eli hänelle luvattiin kulukorvauksia tarvittaviin toimiin.

Hän antoi toimeksiannon lakimiestoimistolle, josta löysi kysymyksiin vastauksia. Lakimiehen kartoitettua tilanteen hän kertoi ikävissään, että ostajana hän on tehnyt jo virheen, koska oli teettänyt homekoiratutkimuksen jossa koirat olivat merkanneet muutaman paikan alakerrasta eli hän oli aloittanut tutkimukset ennen kuin oli reklamoinut talosta myyjille. Alakerran osalta reklamaatio ei tulisi menemään läpi. Jos talon alakerrasta ilmenee terveydelle haitallisia mikrobeja sisäilmatutkimuksissa tai jotain hälyttävää rakenneavauksissa tulee niellä tappio. Lakimies kuitenkin sanoi, että voidaan lähteä hakemaan oikeutta hinnanalennuksella, koska myyjät eivät olleet kertoneet olennaisia tietoja talon myyntihetkellä. Tämänkin suhteen hän oli hyvin skeptinen. Reklamaatioaika on viisi vuotta, mutta kun virheen toteaa tulee siitä ilmoittaa heti myyjille.

Sovittelu

Lakimies otti talon myyjiin yhteyttä ja he tarjosivat väärin ilmoitetun kiinteistöveron osalta 600 euroa ja vastineessaan kielsivät talon olevan kosteusvaurioinen, sillä heidän asuessaan homeongelmista ei ollut minkäänlaisia merkkejä. Myyjät korostivat edelleen sitä kuinka talon yläkerta on priimakunnossa ja alakertaan olisi hyvä asentaa ilmalämpöpumppu, joka parantaisi sisäilmaa merkittävästi (WHAT?!). He viittasivat myös ostajan aloittaneet tutkimukset homekoirien avulla, josta olisi pitänyt ilmoittaa välittömästi heille. Yritystoiminnan heikentymisestä hajuhaittojen vuoksi he olivat pahoillaan ja sanoivat ostajalle, että sinä olet nuori, kyllä sinä jotain keksit. 

Rakennusterveysasiantuntijan käynti

Talon ostaja ei tässä vaiheessa luovuttanut vaan odotteli sitkeästi rakennusterveysasiantuntija käyntiä, koska tiesi talossa olevan jotain vakavampaa. Rakennusterveysasiantuntija tutki talon perin pohjin ja talosta löytyi kattava määrä huomautettavaa erityisesti talon yläkerrasta. Talo myytiin yläkerran osalta täysin peruskorjattuna, mutta todellisuudessa remontointi oltiin tehty vanhojen pintojen päälle, mitään purkaamatta, mukaanlukien kylpyhuone. Sisäilman mittaukset suoritettiin Andersen-keräimellä ja selvisi, että yläkerta oli sisäilmaltaan terveysriski.

Talo oli myös paloturvallisuuden kannalta riski, eli palon syttyessä vakuutus ei olisi korvannut mitään. Rakennusterveysasiantuntija mukaan talossa on terveyshaitta ja sieltä tulisi muuttaa pois kunnes talo on kunnostettu, mutta halvemmaksi tulisi purkaa kokonaan.

Tämä kääntyikin talon ostajan kannalta paremmaksi oikeuden näkökulmasta sillä, koska homekoirat olivat merkanneet vain alakerran paikat ja yläkerran osalta myyjät olivat vannoneet olevan täysin kunnossa.

Uusi sovittelu

Loppujen lopuksi talon myyjillä oli ainoana vaihtoehtona kääntyä talokauppojen purkuun. Rakennusterveysasiantuntijan raportti sisälsi niin paljon huomautettavaa sekä terveydelle haitallisia Aspergillus -homeita (Aspergilluslajit ovat allergisoivia). Talon ostaja luovutti talon myyjille ja sai osittain maksamansa summan takaisin -> sovittelussa ostaja maksoi asumishyötyä talon myyjille neljältä vuodelta sekä joutui luopumaan omasta irtaimistostaan jotka talon myyjät lopulta vaativat häneltä. 

Tätä tapausta on ollut surullista katsoa vierestä, sillä talon ostaja sairastui astmaan, menetti kaiken omaisuuden mukaan lukien oman kannattavan yritystoiminnan, jota oli pyörittänyt lähes 10 vuotta. Talon myyjille tämä tietysti on ollut kova kohtalo.

Mitä tehdä jos epäilet ostamassasi talossa hometta?

  • Ennen ostoa tietysti kannattaa teetettää kuntotarkastus vaikka myyjä olisi kuinka rakennusalan ammattilainen/mestari. Maksakaa esimerkiksi 50/50 kuntotarkastuksen kuluista sillä kuntotarkastus on ostajan että myyjän turvana.
  • Tarkasta itse talon kiinteistövero sekä mahdolliset tulevat hankkeet kunnalta, mikäli myyjä on yksityinen. Asuntokauppa kiinteistövälittäjän kautta on luotettavaa yleistietojen osalta, mutta aina tietysti saattaa sattua inhimillisiä virheitä.
  • Ota oikeusturvavakuutus taloa ostaessa.
  • Laatuvirheen ilmetessä, reklamoi ensin myyjiä.
  • Myyjien kiistämisen jälkeen ota yhteyttä oikeusturvavakuutuksesi myöntäjään.
  • Kun saat myönteisen päätöksen vakuutuksesta niin voit aloittaa tutkimukset ja lakimies on hyvä hommata varhaisessa vaiheessa tutkimusten edetessä. Lakimies neuvoo sinua miten edetä.
  • Muista säilyttää kaikki kuitit ja tositteet tutkimuksista.

Kokemus syövästä – Hodgkinin lymfooma

Kokemus syövästä – Hodgkinin lymfooma

On ollut aikaa ajatella kaikkia asioita mitä elämä on tuonut tullessaan ja sitä on myös alkanut miettimään mikä oli meininki n. 9 vuotta sitten ollessani 21 vuotias. Nuori, mutta kaikkea muuta kuin terve ja elinvoimainen. Muistissa kaikki ei ole ihan kirkkaana, mutta kirjoitan niistä mitkä minulle on jäänyt mieleen. Ihan ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, että elämän aikana oma hyvinvointi ei ollut itsestään selvyys.

Kirjoitus on pintaraapaisu yhdestä isoimmista asioista mitä olen kokenut elämässä ja mikä on muuttanut elämän suuntaa tradikaalisesti. Nyt on aika käsitellä niitä solmuja. Halusin jakaa tämän kokemuksen vertaistueksi muille syövän kanssa kamppaileville / toipuneille. Hodgkinin lymfooma on paranemisennusteelta hyvä, mutta syöpä on uusiutumisherkkä mikäli olen oikein ymmärtänyt. Uusiutumisriski on korkealla 5 vuoden sisällä. Esimerkiksi uutisotsikoissa ollut ex tempparit -tähden Janika Lukkarisen kohtalo on ollut surullista luettavaa.

kuvituskuva elämän solmut

Oireet | Tutkimuksien jälkeen tutkimuksia

Useiden kuukausien ajan kärsin voimakkaasta yöhiukoilusta sekä rajusta raajojen kutinasta. Ihmettelin tätä, mutta en siitä sen enempää huolestunut. Laitoin tämän stressin piikkiin. Ei kauaa mennytkään, kun kaulalleni ilmestyi muljuva patti. Patti oli kaulalla n. reilun viikon ja tämän jälkeen vähän jo huolestuin, koska ei ollut kyse mistään tilapäisestä turvonneesta imusolmukkeesta. Varasinkin ajan kunnalliselle. Kunnallisella tuumattiin, että kyse on ihan normaalista turvonneesta imusolmukkeesta mikä johtui puoli vuotta sitten sairastamastani korvatulehduksesta. WHAT?! Viikko lääkärikäynnin jälkeen näitä patteja tuli joka päivä lisää kaulalle. Tässä vaiheessa aloinkin enemmän huolestumaan ja ei muuta kun Googleen hakusanoja. Oireet viittasivat tismalleen hodgkinin tautiin. Noinhan ei kyllä sais tehdä, että lähtee googlailemaan oireiden perusteella. Tein poikkeuksen sääntöön, koska en uskonut kyseessä olisi ollut korvatulehduksen aiheuttamat patit josta kuitenkin oli jo mennyt puoli vuotta.

Soitinkin uudestaan kunnalliselle ja kerroin, että olin käynyt vastaanotolla ja nyt niitä patteja on tullut reilusti lisää kaulalle. Sain ajan ultraan jossa ultraava lääkäri totesi, että ei tämä hyvältä näytä ja lipsautti vahingossa sairastavani syöpää ja sanoi, että tutkitaan jatkossa tarkemmin eli hänen kertomansa ei ollut 100% varma, koska ei oltu otettu verikokeita tai biobsiaa. Lähdin huoneesta ihan valkoisena, epätietoisena ja paniikissa. Meninkin seuraavana päivänä töihin ja sainkin puhelun hoitajalta ja pyysi minua välittömästi menemään terveyskeskukseen verikoikeisiin. Lähdin töistä kesken päivän verikokeisiin ja palasin takaisin työpaikalle odottamaan iltapäivälle lääkäriaikaa. Iltapäivän lääkäriaika koittikin ja sain sieltä vastauksen, että kaikki merkit viittaa hodgkinin lymfoomaan, verikokeetkin olivat huolestuttavat, kuitenkin sanoi ettei mikään ole vielä varmaa. Hän laittoi lähetteen syöpäpolikliniikalle jossa tutkitaan asia tarkemmin.

Diagnoosi hodgkinin lymfooma

Elämä jatkui tämän jälkeen normaalisti kävin töissä ym. ja odottelin lisätutkimuksiin aikoja. Ensimmäinen tutkimusaika tulikin joka oli keuhkojen röntgen ja keuhkoistani löytyi isoin kasvain. Lääkäri puhui kasvaimesta sanalla ”keuhkoissasi on varjostuma” ja hän ei maininnut mitään syövästä tai kasvaimesta. Sen jälkeen aloin miettimään, että ehkä tämä ei olekaan syöpää vaan jotain muuta, koska kunnallisessa mikään sanominen ei ollut varmaa.

Vastaanotolla pitkään askarruttaneet muiden oireiden syyt selvisi eli miksi koin aina liikunnan hyvin epämukavaksi ja sairastuin ajottain rajuhin keuhkoputken tulehduksiin ja kärsin astmaattisista oireista. Myös urheilusuorituksen jälkeen jalkani muuttuivat sinertäviksi. Olisi ehkä aikaisemmin pitänyt pistää nämä oireet merkille, mutta laitoin huonon kunnon ja surkean vastustuskyvyn sekä huonojen geenien syyksi kyseiset oireet.

Aikaa kului ja seuraava tutkimus olikin sellainen, että kaulaltani leikattiin nukutuksessa yksi imusolmuke tutkimuksia varten. Leikattu imusolmuke tutkittiin ja sain kutsun vastaanotolle ja siellä lääkäri sanoi ettei hän yhtään kaunistele asiaa ja sanoo kaikki suoraan, joten kertoikin sairastuneeni lymfoomaan ja sytostaattihoidot tulisi aloittaa niin pian kuin mahdollista. Sytostaattihoitojen jälkeen hoidot jatkuvat sädehoitona. (Ennen hoitoja otettiin luuydinnäyte ja muistaakseni myös muita kuvauksia. Luuydinnäyte oli onneksi puhdas.)

Lähdin hoitohuoneesta järkyttyneenä menin mukanani olevan mummoni luokse ja kerroin hänelle kyneleet poskilla valuen, että olen sairastunut imusolmukesyöpään. Mummoni oli hyvin rautainen ja katsoi minua ja sanoi ”Jaajaa… mennäänkö me nyt sinne Kodin Terraan?” Ei siinä auttanut kun mennä mummun kanssa Kodin Terraan hakemaan remonttitarvikkeita silloiseen hänen projektiinsa. Välillä olen miettinyt, että missä oli hänen sen hetkinen myötätunto. Ehkä hän ei vain osannut käsitellä asiaa ja löytänyt oikeita sanoja. Olisin toivonut olkapään taputuksen ja sanat, että kyllä sinä paranet tai jotain tsemppaavaa kommenttia.

Sitten alkoikin puhelinsoitot mm. työpaikalle, että nyt jään hetkeksi pois työelämästä ja joudun jäämään sairauslomalle. Muistaakseni sairausloman jakso oli n. 8 kk. Se oli kyllä rankkaa sanoa ääneen sairastavansa vakavaa sairautta, koska se tuntui hyvin epätodelliselta. Raskasta oli kertoa tämä myös asia läheisille.

”Sultahan lähtee kohta hiukset…”

Ennen hoitojen aloittamista minulla oli vastaanottoaika, jossa kerrottiin enemmän hoitojen kulusta ja annettiin todistus/etuus jolla voi maksaa osan peruukin kustannuksista. Peruukkitodistuksen saaminen konkretisoi sitä, että hiukset tulevat lähtemään, mikä aiheutti jonkinlaista ahdistusta. Silloinen poikaystävä tuntui olevan huolissaan eniten hiuksieni lähdöstä ja oli hyvin ahdistunut siitä et jos joku näkee meidän yhdessä liikkuvan jossain ja hänen tyttöystävällään ei ole hiuksia päässä. Mielestäni se oli kuitenkin pienin murhe eikä se päällimmäinen huolenaihe. Tällöin tajusin yhden asian: ehkä olisi parempi niin että tiemme erkaantuvat ja jatketaan eri reittejä. Elämän arvot eivät tuntuneet olevan kohdillaan.

Sytostaatit

Ensimmäinen tiputus jännitti ja pelotti ihan älyttömästi. Mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä minkälainen olo tiputuksen jälkeen olisi. Jokainen tiputus kesti n. 3 tuntia ja lääkepusseja vaihdeltiin sinä aika muutamia kertoja. Muistelen, että ensimmäisenä sai aina punaisen tiputuspussin joka värjäsi virtsankin punaiseksi. Käsi johon tippa laitettiin tuntui tunnin jälkeen ihan kamalalta ja melkein teki mieli repiä käsi irti, koska kipu oli niin kova. Hoitajat olivat onneksi aivan ihania osastolla ja tekivät kaikkensa, jotta kokisi olonsa mahdollisimman mukavaksi. Osastolla myös kiinnitin huomion siihen, että olin poikkeus isohkossa joukossa, meinaan kaikki tiputuksessa olevat olivat iäkkäämpiä ihmisiä.

Tiputuksien päätyttyä koin olon hieman kummalliseksi, mutta ei kuitenkaan huonovointiseksi. Iltaa kohden olo huononi ja huononi. Seuraavana päivänä yleensä alkoi oksentelu. Tähän oksenteluun kuitenkin oli onneksi saatavilla pahoinvointiestolääkitys, jonka pyysin myöhemmin.

Tiputuksessa kävin muistaakseni 3 (vai kahden?) viikon välien ja yhteensä kahdeksan kertaa. Olo oli aina huonompi ja huonompi mitä lähemmäksi meni hoitojakson loppua. Alkoi tuntemaan kipuilua koko kropassa, luissa asti. Koko kroppa meni ns. jumiin. Ulkoisesti alkoi näkymään turvotuksena jota ilmeisesti kortisoni aiheutti. Pystyin kuitenkin jatkamaan normaalia elämää ja tekemään asioita. Ensimmäinen viikko tiputuksesta oli itselle sitä pahinta aikaa jolloin ei pystynyt tekemään juuri mitään.

Hiusten lähtö

Noin kolmannen tiputuksen jälkeen hiuksia alkoi lähtemään tuppoina ja tein kaikkia erilaisia hoitoja päänahalle jolla yritin estää hiuksien lähdön. Epätoivoisena levitin joka ilta kookosöljyä päänahkaani ja hiuksiini ja annoin olla yön yli. Jostain syystä hiuksien putoaminen loppuikin ja en menettänytkään enää hiuksia ja minun ei tarvinnutkaan käyttää saamaani etuutta peruukin hakuun. En kuitenkaan usko, että kookosöljy oli se taikasana tähän (vai olisiko?), kun joillain vain ei lähde hiukset. Riippuu niin paljon ihmisestä.

Kohti parantumista

Sytostaattihoitojen puolessa välissä tehtiin varjoainekuvaukset, josta selvisi, että hoito on lähtenyt tepsimään. Tunnelin päässä näkyi siis valo ja hoidot olivat alkaneet nujertamaan kasvaimia.

Erilaiset kuvaukset ja tiputukset alkoivat olemaan hyvin haasteellisia, koska verisuonistani tuli niin hentoja ja pienenpieniä, että neulalla niihin oli vaikea osua. Esim. PET-kuvauksissa minua pistettiin useita kymmeniä kertoja neulalla kuuden hoitajan ympäröimänä ja kukaan ei saanut suoneen neulaa osumaan. Herra ylilääkäri kuitenkin suoritui haasteesta. Tästä jäi aikamoinen piikkikammo. Nimimerkillä neulatyyny.

Sädehoito

Viimeinen naula arkkuun Mr Hodgkinille eli seuraavaksi oli vuorossa sädehoito. Sädehoidossa kävin 20 kertaa. Yhden kuukauden ajan 5 päivänä viikossa. Sädehoito annettiin muistaakseni soliskuoppiin ja keuhkojen aluelle jossa oli se isoin kasvain. Itse toimenpide ei aiheuttanut mitään kipua. Useamman sädehoidon jälkeen suu oli jatkuvasti kuiva sekä alue jolle sädehoito annettiin ns. ”paloi”. Iho oli myös hyvin herkkä seuraavat 4 vuotta.

Paluu töihin ja hoitojen jälkeiset oireet

Jätin hyvästit Mr Hodgkinille ja palasin takaisin ravintola-alalle töihin. Olin niin innoissani ja olin onnellinen, että hoidot saatiin päätökseen ja pääsin takaisin normaaliin arkeen kontrollikäyntejä lukuunottamatta, jotka jatkuivat 5 vuotta (uusiutumisriski). Into ja onnellisuus ei kauaa pysynytkään yllä, koska en ”toiminutkaan” samanlailla kuin ennen. Olin niin väsynyt, että sitä ei osaa edes sanoin kuvailla. Töihin palattua alkoi myös ilmaantumaan hermostollisia oireita. esim. aina päätä taivuttaessa eteen sain ”sähköiskun” joka tuntui vievän jalat alta sekä tasapaino,- reaktio sekä koordinaatiokyky oli heikentynyt hyvin häiritsevästi. Töissä saatoin kiireessä törmäillä seiniin, käsistä putoili tavarat ja kompastuin jopa tasaiseen lattiaan. Jalat puutuilivat ja päivittäin jaloissa tuntui, että niiden päälle olisi kaadettu jääkylmää vettä. Myöhemmin ilmaantui kaikkein häiritsevin ja sitkein oire joka oli yllä useita vuosia aamusta iltaan nimittäin päälaella tuntui voimakas puutumisen tunne. Lihaskireydetkin olivat todella pahoja jotka tekivät olosta entistä epämukavamman.

Kokeiltiinkin työpaikkani kanssa sitä, että tuntini laitettaisiin minimiin ja hakisin kuntoutustukea ja tehtäisiin työhönpaluu pehmeemmällä menetelmällä. Kuitenkaan n. vuoden jälkeen en kokenut itseäni vieläkään täysin työkykyiseksi. Jouduin tekemään raskaan päätöksen eli irtisanomaan itseni ja hakeutumaan alalle jossa pystyisin työskentelemään -> alalle joka ei ole fyysisesti niin raskasta.

Työpaikan vaihto oli isoiso kolaus ja tuntui pahalta. Vasta noin viiden vuoden jälkeen koin palautuvani hoidoista. Silloin kuin nämä omaan toimintaan liittyvät oireet ilmaantuivat ja luulinkin, että noni tää oli tässä ja mun koko loppuelämä tulee olemaan pelkkää kärsimystä noiden sivuoireiden kanssa, mutta ei onneksi. Nyt voin sanoa että olen täysin palautunut ja olen terve, mutta se otti oman aikansa. Mulle ei meinaan kukaan sanonut hoitojen päätyttyä, että siinä voi kestää jopa useita vuosia että palautuu takaisin omaksi itseksi / tulisi sivuoireita.

Kommenttejen spekulaatiota

Olen kokenut avoimuuden tällaisen sairauden kohdalla ns. puhdistavaksi ja puhuminen ei kuitenkaan loukkaa ketään. En ole peitellyt silloista sairauttani ja kertonut siitä avoimesti. Tästäkin saanut monenlaista kaikua, enimillään kuitenkin onneksi positiivista. Jostain syystä vain ne negatiivs-sävytteiset kommentit uppoavat syvemmin ja niitä alkaa vatvomaan.

Mä en ikinä kehtais kertoa jos olisin sairastanut tuollaisen sairauden

Sanat jollain tapaa kolahti, koska on ollut niin avoin asian suhteen ja tuli olo, että ehkä munkin pitäisi alkaa peittelemään asiaa ja aloin häpemään sairastumistani, koska olin kertonut siitä avoimesti. Jokaisella on oma tapa käsitellä asiat ja kunnioitetaan niitä.

Sä pääsit niin helpolla

Missä menee se helppouden ja ei helppouden raja? Nuo sanat pyörivät edelleen päässä silloin tällöin. Kokisin, että näin olisi oikeutettu sanomaan jos olisi itse aiheuttanut itselleen jotain josta on päässyt ”vähin” seurauksin. En tiedä ollaanko tuolla lausahduksella viitattu siihen, koska parantui ja syöpähoitojen aikana en esim. menettänytkään kaikkia hiuksia ja ei nähnyt minua sytostaattipöllyissä heikoimmillani päätä vessanpöntössä ja ihoa tulipunaisena. Vai oliko sen tarkoitus olla kuitenkin kannustava? En ole kokenut asiaa niin, että olisin päässyt helpolla, koska syöpään sairastuminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys jokaisen kohdalla ja jokaiselle ei jaeta omia selviytymiskortteja.

No oho, tainnu olla villiyö?

Etäpesäke joka leikattiin kaulaltani tutkimuksia varten aiheutti monessa hilpeyttä sekä paheksuntaa. Leikkausarpi muistutti ihan fritsua, koska tikit olivat revenneet ja aiheutti fritsun näköisen leiman iholle. Se hävetti. Arpi on kuitenkin haalentunut vuosien saatossa, joten ei tarvitse enää selitellä asiaa.


Terveys on yksi arvokkaimmista asioista mitä on ja sitä pitäisi osata arvostaa. Olen kiitollinen siitä, että olen nykyisin terve. ❤

Karanteeniajan fiiliksiä yrittäjänä

Karanteeniajan fiiliksiä yrittäjänä

Useita vuosia jokaiselle työpäivälle on ollut ainakin se yksi toimeksianto graafisen suunnittelun tai nettisivujen parissa ja nyt kun tuleekin se seinä vastaan. Toimeksiantoja ei enää tulekaan ja jää tyhjänpäälle. On tuntunut kovin pahalta, raskaalta ja epäonnistuneelta. ilmeisesti en ole ainoa yrittäjä joka kokee suurta ahdistusta pandemiatilanteesta aiheutunutta työllisyystilanteen heikentymistä.
Ennakkoon tilatut kesän työt ovat peruntuneet ja tulevista toimeksiannoista ei ole tietoakaan. Yrittäjänä tilannetta on hyvin vaikea hyväksyä ja sanoa itselleen, että tilanteelle ei voi nyt mitään. Ei voi muuta kuin odottaa ja käyttää aika jotenkin järkevästi hyödyksi, esimerkiksi oman yrityksensä kehittämiseen/uuden oppimiseen ja pitää peukut pystyssä, että eiköhän se tästä. Niille yrittäjille tämä on katastrofi joiden myynti keskittyy pelkästään kesään esim. tapahtumien järjestäjät. Heidän kohdallaan ei vaan odottelut auta vaan peli on menetetty ja aloittaa suunnittelut ensi kesää varten.

Ehkä pitäisi nopeasti kehittää uusi yritysidea pandemian ajaksi ja lähteä toteuttamaan sitä? Kokisin, että ampuisin itseäni jalkaan ja toisaalta miten tällaisessa epätoivoisessa tilassa pystyisi kehittämään jonkun menestyvän ja kannattavan liikeidean. Ja rehellisesti sanottuna mulla on pää ihan tyhjä. Nyt kuitenkin tekee sitä mitä haluaa tehdä ja missä haluaa jatkuvasti kehittää itseään.
Pelastus kuitenkin on se, että tässä epidemiatilanteessa päätoiminen yrittäjä voi ilmoittaa itsensä työttömäksi ja hakea työttömyyskorvausta. Ilman tätä oikeutta olisikin pitänyt lopettaa yritystoiminta mahdollisimman pian kulujen vuoksi jos yrityksen kassaan ei ole tuloja. Alkukuusta työttömäksi ilmoittautuminen tuntui hyvin ristiriitaiselta ja kauhealta. Ristiriitaisia ajatuksia kulkeutui päähän ollessa yrittäjä ja oppisopimusopimusopiskelija, mutta samaan aikaan työtön.

Luppoaika hyödyksi

Tähän asti olen työskennellyt olohuoneessamme, mutta jokin päivä mieleeni juolahti, että oma toimisto olisi paljon asiakaslähtöisempi, ihan omassa tilassaan ja omalla sisäänkäynnillä. Plussaa myös siitä, että kaikki työssä käytettävät välineet olisivat samassa tilassa eikä ympäri taloa. Nykyisin valokuvausstudio on meidän yläkerrassa, joka on tuonut omat haasteensa kuvauksiin. Talossamme on ”ylimääräisiä” neliöitä sekä kaksi sisäänkäyntiä, joten tämä mahdollistaa tämän toteuttamisen.

Nyt kun on aikaa, niin päätin ottaa tämän projektikin hyppysiin ja onneksi sitä oli viime vuonna järkevä ja olin muutamia kuukausia nostamatta palkkaa, niin näin oli jäänyt jemmaan pahan päivän varalle ja nyt on nimenomaan se paha päivä. Remontti toteutetaan tee se itse ja säästä -menetelmällä eli ei siis priima laatua, mutta yritys on kova! Ehkä sitä saa laitettua muutaman kuvan projektin valmistuttua Tein ite, ”säästin” (räpellyksiä) Siis vain päin Helvettiä menneitä juttuja -Facebook ryhmään. 😀

Seinän purkaminen
Laminaattien poisto

Epäonnistuneet ostokset

Pandemia on vaikuttanut aika moneen toimijaan ja joillakin myynti on lässähtänyt ja toisilla taas tuplaantunut. Uskon, että tämä traaginen aika on ollut monelle verkkokauppiaalle myynnillisesti kulta-aikaa ja kiirettä on pitänyt. Kiireessä tunnetusti virheiden riski kasvaa. Esim. Tilasin jalkalistoja uuteen toimistoon 28 kpl, mutta tämä kyseinen verkkokauppa toimittikin minulle niitä 280 kpl ja veloitti kuitenkin vain 28 kappaleesta. Listat olivat myös pakattu aika huolimattomasti, joka oli aiheuttanut muutamiin listoihin rispaantumista. Jollekin tämä saattaisi olla onni että ”hei jes sain ilmasia jalkalistoja”, mutta omalla kohdalla ei. Aika kallis virhe verkkokaupalle jos tästä ei ilmoittaisi.
Toimitus aiheutti kyllä päässä pienen kuohahtamisen. Jalkalistat eivät kuitenkaan ole mitään pieniä ja varsinkaan jos niitä on melkein 300 kpl. Mietin sitä, että jos tällainen määrä olisi toimitettu vahingossa henkilölle joka asuu kerrostaloyksiössä niin hän olisi ollut kusessa. Mihin hän jemmaisi ne? 😀

Noh, sai siitä hyvän treenin kun punnersi niitä listoja sisälle suojaan ja pähkäili mihin ne jemmaa. Tietysti sattuuhan kaikille virheitä, mutta tässä tapauksessa olettasin, että asiakaspalveluun saisi yhteyden mahdollisimmat nopeasti. Puheluihin ei vastata, eikä vastausta ole kuulunut kolmeen lähettämääni sähköpostiviestiin jota laitoin pitkin viikkoa. Pitää siis jatkaa pommittamista tällä viikolla, että selvittäisi asiaa ja laittaisivat noudon mahdollisimman pian ylimääräisille jalkalistoille.
Tilasin myös verhot uuteen toimistoon toisesta verkkokaupasta ja paketin aukaistua huomasin niiden olevan vialliset. Eli hyvin onnistuneita verkkokauppatilauksia meikäläisen kohdalla.


Pidä itsestäsi sekä läheisistäsi huolta ja tuetaan toisiamme ❤

Pin It on Pinterest