Kokemus syövästä – Hodgkinin lymfooma

Kokemus syövästä – Hodgkinin lymfooma

On ollut aikaa ajatella kaikkia asioita mitä elämä on tuonut tullessaan ja sitä on myös alkanut miettimään mikä oli meininki n. 9 vuotta sitten ollessani 21 vuotias. Nuori, mutta kaikkea muuta kuin terve ja elinvoimainen. Muistissa kaikki ei ole ihan kirkkaana, mutta kirjoitan niistä mitkä minulle on jäänyt mieleen. Ihan ensimmäisessä postauksessa kerroinkin, että elämän aikana oma hyvinvointi ei ollut itsestään selvyys.

Kirjoitus on pintaraapaisu yhdestä isoimmista asioista mitä olen kokenut elämässä ja mikä on muuttanut elämän suuntaa tradikaalisesti. Nyt on aika käsitellä niitä solmuja. Halusin jakaa tämän kokemuksen vertaistueksi muille syövän kanssa kamppaileville / toipuneille. Hodgkinin lymfooma on paranemisennusteelta hyvä, mutta syöpä on uusiutumisherkkä mikäli olen oikein ymmärtänyt. Uusiutumisriski on korkealla 5 vuoden sisällä. Esimerkiksi uutisotsikoissa ollut ex tempparit -tähden Janika Lukkarisen kohtalo on ollut surullista luettavaa.

kuvituskuva elämän solmut

Oireet | Tutkimuksien jälkeen tutkimuksia

Useita kuukausia joka yö mua kutitti raajoja ihan äärettömästi niin että raavin itseni verille sekä oli myös rajua yöhikoilua. Ihmettelin tätä, mutta en siitä sen enempää huolestunut. Laitoin tämän stressin piikkiin. Ei kauaa mennytkään, kun kaulalleni ilmestyi muljuva patti. Patti oli kaulalla n. reilun viikon ja tämän jälkeen vähän jo huolestuin, koska ei ollut kyse mistään tilapäisestä turvonneesta imusolmukkeesta. Varasinkin ajan kunnalliselle. Kunnallisella tuumattiin, että kyse on ihan normaalista turvonneesta imusolmukkeesta mikä johtui puoli vuotta sitten sairastamastani korvatulehduksesta. WHAT?! Viikko lääkärikäynnin jälkeen näitä patteja tuli joka päivä lisää kaulalle. Tässä vaiheessa aloinkin enemmän huolestumaan ja ei muuta kun Googleen hakusanoja. Oireet viittasivat tismalleen hodgkinin tautiin. Noinhan ei kyllä sais tehdä, että lähtee googlailemaan oireiden perusteella. Tein poikkeuksen sääntöön, koska en uskonut kyseessä olisi ollut korvatulehduksen aiheuttamat patit josta kuitenkin oli jo mennyt puoli vuotta.

Soitinkin uudestaan kunnalliselle ja kerroin, että olin käynyt vastaanotolla ja nyt niitä patteja on tullut reilusti lisää kaulalle. Sain ajan ultraan jossa ultraava lääkäri totesi, että ei tämä hyvältä näytä ja lipsautti vahingossa sairastavani syöpää ja sanoi, että tutkitaan jatkossa tarkemmin eli hänen kertomansa ei ollut 100% varma, koska ei oltu otettu verikokeita tai biobsiaa. Lähdin huoneesta ihan valkoisena, epätietoisena ja paniikissa. Meninkin seuraavana päivänä töihin ja sainkin puhelun hoitajalta ja pyysi minua välittömästi menemään terveyskeskukseen verikoikeisiin. Lähdin töistä kesken päivän verikokeisiin ja palasin takaisin työpaikalle odottamaan iltapäivälle lääkäriaikaa. Iltapäivän lääkäriaika koittikin ja sain sieltä vastauksen, että kaikki merkit viittaa hodgkinin lymfoomaan, verikokeetkin olivat huolestuttavat, kuitenkin sanoi ettei mikään ole vielä varmaa. Hän laittoi lähetteen syöpäpolikliniikalle jossa tutkitaan asia tarkemmin.

Diagnoosi hodgkinin lymfooma

Elämä jatkui tämän jälkeen normaalisti kävin töissä ym. ja odottelin lisätutkimuksiin aikoja. Ensimmäinen tutkimusaika tulikin joka oli keuhkojen röntgen ja keuhkoistani löytyi isoin kasvain. Lääkäri puhui kasvaimesta sanalla ”keuhkoissasi on varjostuma” ja hän ei maininnut mitään syövästä tai kasvaimesta. Sen jälkeen aloin miettimään, että ehkä tämä ei olekaan syöpää vaan jotain muuta, koska kunnallisessa mikään sanominen ei ollut varmaa.

Vastaanotolla pitkään askarruttaneet muiden oireiden syyt selvisi eli miksi koin aina liikunnan hyvin epämukavaksi ja sairastuin ajottain rajuhin keuhkoputken tulehduksiin ja kärsin astmaattisista oireista. Myös urheilusuorituksen jälkeen jalkani muuttuivat sinertäviksi. Olisi ehkä aikaisemmin pitänyt pistää nämä oireet merkille, mutta laitoin huonon kunnon ja surkean vastustuskyvyn sekä huonojen geenien syyksi kyseiset oireet.

Aikaa kului ja seuraava tutkimus olikin sellainen, että kaulaltani leikattiin nukutuksessa yksi imusolmuke tutkimuksia varten. Leikattu imusolmuke tutkittiin ja sain kutsun vastaanotolle ja siellä lääkäri sanoi ettei hän yhtään kaunistele asiaa ja sanoo kaikki suoraan, joten kertoikin sairastuneeni lymfoomaan ja sytostaattihoidot tulisi aloittaa niin pian kuin mahdollista. Sytostaattihoitojen jälkeen hoidot jatkuvat sädehoitona. (Ennen hoitoja otettiin luuydinnäyte ja muistaakseni myös muita kuvauksia. Luuydinnäyte oli onneksi puhdas.)

Lähdin hoitohuoneesta järkyttyneenä menin mukanani olevan mummoni luokse ja kerroin hänelle kyneleet poskilla valuen, että olen sairastunut imusolmukesyöpään. Mummoni oli hyvin rautainen ja katsoi minua ja sanoi ”Jaajaa… mennäänkö me nyt sinne Kodin Terraan?” Ei siinä auttanut kun mennä mummun kanssa Kodin Terraan hakemaan remonttitarvikkeita silloiseen hänen projektiinsa. Välillä olen miettinyt, että missä oli hänen sen hetkinen myötätunto. Ehkä hän ei vain osannut käsitellä asiaa ja löytänyt oikeita sanoja. Olisin toivonut olkapään taputuksen ja sanat, että kyllä sinä paranet tai jotain tsemppaavaa kommenttia.

Sitten alkoikin puhelinsoitot mm. työpaikalle, että nyt jään hetkeksi pois työelämästä ja joudun jäämään sairauslomalle. Muistaakseni sairausloman jakso oli n. 8 kk. Se oli kyllä rankkaa sanoa ääneen sairastavansa vakavaa sairautta, koska se tuntui hyvin epätodelliselta. Raskasta oli kertoa tämä myös asia läheisille.

”Sultahan lähtee kohta hiukset…”

Ennen hoitojen aloittamista minulla oli vastaanottoaika, jossa kerrottiin enemmän hoitojen kulusta ja annettiin todistus/etuus jolla voi maksaa osan peruukin kustannuksista. Peruukkitodistuksen saaminen konkretisoi sitä, että hiukset tulevat lähtemään, mikä aiheutti jonkinlaista ahdistusta. Silloinen poikaystävä tuntui olevan huolissaan eniten hiuksieni lähdöstä ja oli hyvin ahdistunut siitä et jos joku näkee meidän yhdessä liikkuvan jossain ja hänen tyttöystävällään ei ole hiuksia päässä. Mielestäni se oli kuitenkin pienin murhe eikä se päällimmäinen huolenaihe. Tällöin tajusin yhden asian: ehkä olisi parempi niin että tiemme erkaantuvat ja jatketaan eri reittejä. Elämän arvot eivät tuntuneet olevan kohdillaan.

Sytostaatit

Ensimmäinen tiputus jännitti ja pelotti ihan älyttömästi. Mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä minkälainen olo tiputuksen jälkeen olisi. Jokainen tiputus kesti n. 3 tuntia ja lääkepusseja vaihdeltiin sinä aika muutamia kertoja. Muistelen, että ensimmäisenä sai aina punaisen tiputuspussin joka värjäsi virtsankin punaiseksi. Käsi johon tippa laitettiin tuntui tunnin jälkeen ihan kamalalta ja melkein teki mieli repiä käsi irti, koska kipu oli niin kova. Hoitajat olivat onneksi aivan ihania osastolla ja tekivät kaikkensa, jotta kokisi olonsa mahdollisimman mukavaksi. Osastolla myös kiinnitin huomion siihen, että olin poikkeus isohkossa joukossa, meinaan kaikki tiputuksessa olevat olivat iäkkäämpiä ihmisiä.

Tiputuksien päätyttyä koin olon hieman kummalliseksi, mutta ei kuitenkaan huonovointiseksi. Iltaa kohden olo huononi ja huononi. Seuraavana päivänä yleensä alkoi oksentelu. Tähän oksenteluun kuitenkin oli onneksi saatavilla pahoinvointiestolääkitys, jonka pyysin myöhemmin.

Tiputuksessa kävin muistaakseni 3 (vai kahden?) viikon välien ja yhteensä kahdeksan kertaa. Olo oli aina huonompi ja huonompi mitä lähemmäksi meni hoitojakson loppua. Alkoi tuntemaan kipuilua koko kropassa, luissa asti. Koko kroppa meni ns. jumiin. Ulkoisesti alkoi näkymään turvotuksena jota ilmeisesti kortisoni aiheutti. Pystyin kuitenkin jatkamaan normaalia elämää ja tekemään asioita. Ensimmäinen viikko tiputuksesta oli itselle sitä pahinta aikaa jolloin ei pystynyt tekemään juuri mitään.

Hiusten lähtö

Noin kolmannen tiputuksen jälkeen hiuksia alkoi lähtemään tuppoina ja tein kaikkia erilaisia hoitoja päänahalle jolla yritin estää hiuksien lähdön. Epätoivoisena levitin joka ilta kookosöljyä päänahkaani ja hiuksiini ja annoin olla yön yli. Jostain syystä hiuksien putoaminen loppuikin ja en menettänytkään enää hiuksia ja minun ei tarvinnutkaan käyttää saamaani etuutta peruukin hakuun. En kuitenkaan usko, että kookosöljy oli se taikasana tähän (vai olisiko?), kun joillain vain ei lähde hiukset. Riippuu niin paljon ihmisestä.

Kohti parantumista

Sytostaattihoitojen puolessa välin tehtiin varjoainekuvaukset, josta selvisi, että hoito on lähtenyt tepsimään. Tunnelin päässä näkyi siis valo ja hoidot olivat alkaneet nujertamaan kasvaimia.

Erilaiset kuvaukset ja tiputukset alkoivat olemaan hyvin haasteellisia, koska verisuonistani tuli niin hentoja ja pienenpieniä, että neulalla niihin oli vaikea osua. Esim. PET-kuvauksissa minua pistettiin useita kymmeniä kertoja neulalla kuuden hoitajan ympäröimänä ja kukaan ei saanut suoneen neulaa osumaan. Herra ylilääkäri kuitenkin suoritui haasteesta. Tästä jäi aikamoinen piikkikammo. Nimimerkillä neulatyyny.

Sädehoito

Viimeinen naula arkkuun Mr Hodgkinille eli seuraavaksi oli vuorossa sädehoito. Sädehoidossa kävin 20 kertaa. Yhden kuukauden ajan 5 päivänä viikossa. Sädehoito annettiin muistaakseni soliskuoppiin ja keuhkojen aluelle jossa oli se isoin kasvain. Itse toimenpide ei aiheuttanut mitään kipua. Useamman sädehoidon jälkeen suu oli jatkuvasti kuiva sekä alue jolle sädehoito annettiin ns. ”paloi”. Iho oli myös hyvin herkkä seuraavat 4 vuotta.

Paluu töihin ja hoitojen jälkeiset oireet

Jätin hyvästit Mr Hodgkinille ja palasin takaisin ravintola-alalle töihin. Olin niin innoissani ja olin onnellinen, että hoidot saatiin päätökseen ja pääsin takaisin normaaliin arkeen kontrollikäyntejä lukuunottamatta, jotka jatkuivat 5 vuotta (uusiutumisriski). Into ja onnellisuus ei kauaa pysynytkään yllä, koska en ”toiminutkaan” samanlailla kuin ennen. Olin niin väsynyt, että sitä ei osaa edes sanoin kuvailla. Töihin palattua alkoi myös ilmaantumaan hermostollisia oireita. esim. aina päätä taivuttaessa eteen sain ”sähköiskun” joka tuntui vievän jalat alta sekä tasapaino,- reaktio sekä koordinaatiokyky oli heikentynyt hyvin häiritsevästi. Töissä saatoin kiireessä törmäillä seiniin, käsistä putoili tavarat ja kompastuin jopa tasaiseen lattiaan. Jalat puutuilivat ja päivittäin jaloissa tuntui, että niiden päälle olisi kaadettu jääkylmää vettä. Myöhemmin ilmaantui kaikkein häiritsevin ja sitkein oire joka oli yllä useita vuosia aamusta iltaan nimittäin päälaella tuntui voimakas puutumisen tunne. Lihaskireydetkin olivat todella pahoja jotka tekivät olosta entistä epämukavamman.

Kokeiltiinkin työpaikkani kanssa sitä, että tuntini laitettaisiin minimiin ja hakisin kuntoutustukea ja tehtäisiin työhönpaluu pehmeemmällä menetelmällä. Kuitenkaan n. vuoden jälkeen en kokenut itseäni vieläkään täysin työkykyiseksi. Jouduin tekemään raskaan päätöksen eli irtisanomaan itseni ja hakeutumaan alalle jossa pystyisin työskentelemään -> alalle joka ei ole fyysisesti niin raskasta.

Työpaikan vaihto oli isoiso kolaus ja tuntui pahalta. Vasta noin viiden vuoden jälkeen koin palautuvani hoidoista. Silloin kuin nämä omaan toimintaan liittyvät oireet ilmaantuivat ja luulinkin, että noni tää oli tässä ja mun koko loppuelämä tulee olemaan pelkkää kärsimystä noiden sivuoireiden kanssa, mutta ei onneksi. Nyt voin sanoa että olen täysin palautunut ja olen terve, mutta se otti oman aikansa. Mulle ei meinaan kukaan sanonut hoitojen päätyttyä, että siinä voi kestää jopa useita vuosia että palautuu takaisin omaksi itseksi / tulisi sivuoireita.

Kommenttejen spekulaatiota

Olen kokenut avoimuuden tällaisen sairauden kohdalla ns. puhdistavaksi ja puhuminen ei kuitenkaan loukkaa ketään. En ole peitellyt silloista sairauttani ja kertonut siitä avoimesti. Tästäkin saanut monenlaista kaikua, enimillään kuitenkin onneksi positiivista. Jostain syystä vain ne negatiivs-sävytteiset kommentit uppoavat syvemmin ja niitä alkaa vatvomaan.

Mä en ikinä kehtais kertoa jos olisin sairastanut tuollaisen sairauden

Sanat jollain tapaa kolahti, koska on ollut niin avoin asian suhteen ja tuli olo, että ehkä munkin pitäisi alkaa peittelemään asiaa ja aloin häpemään sairastumistani, koska olin kertonut siitä avoimesti. Jokaisella on oma tapa käsitellä asiat ja kunnioitetaan niitä.

Sä pääsit niin helpolla

Missä menee se helppouden ja ei helppouden raja? Nuo sanat pyörivät edelleen päässä silloin tällöin. Kokisin, että näin olisi oikeutettu sanomaan jos olisi itse aiheuttanut itselleen jotain josta on päässyt ”vähin” seurauksin. En tiedä ollaanko tuolla lausahduksella viitattu siihen, koska parantui ja syöpähoitojen aikana en esim. menettänytkään kaikkia hiuksia ja ei nähnyt minua sytostaattipöllyissä heikoimmillani päätä vessanpöntössä ja ihoa tulipunaisena. Vai oliko sen tarkoitus olla kuitenkin kannustava? En ole kokenut asiaa niin, että olisin päässyt helpolla, koska syöpään sairastuminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys jokaisen kohdalla ja jokaiselle ei jaeta omia selviytymiskortteja.

No oho, tainnu olla villiyö?

Etäpesäke joka leikattiin kaulaltani tutkimuksia varten aiheutti monessa hilpeyttä sekä paheksuntaa. Leikkausarpi muistutti ihan fritsua, koska tikit olivat revenneet ja aiheutti fritsun näköisen leiman iholle. Se hävetti. Arpi on kuitenkin haalentunut vuosien saatossa, joten ei tarvitse enää selitellä asiaa.


Terveys on yksi arvokkaimmista asioista mitä on ja sitä pitäisi osata arvostaa. Olen kiitollinen siitä, että olen nykyisin terve. ❤

Karanteeniajan fiiliksiä yrittäjänä

Karanteeniajan fiiliksiä yrittäjänä

Useita vuosia jokaiselle työpäivälle on ollut ainakin se yksi toimeksianto graafisen suunnittelun tai nettisivujen parissa ja nyt kun tuleekin se seinä vastaan. Toimeksiantoja ei enää tulekaan ja jää tyhjänpäälle. On tuntunut kovin pahalta, raskaalta ja epäonnistuneelta. ilmeisesti en ole ainoa yrittäjä joka kokee suurta ahdistusta pandemiatilanteesta aiheutunutta työllisyystilanteen heikentymistä.
Ennakkoon tilatut kesän työt ovat peruntuneet ja tulevista toimeksiannoista ei ole tietoakaan. Yrittäjänä tilannetta on hyvin vaikea hyväksyä ja sanoa itselleen, että tilanteelle ei voi nyt mitään. Ei voi muuta kuin odottaa ja käyttää aika jotenkin järkevästi hyödyksi, esimerkiksi oman yrityksensä kehittämiseen/uuden oppimiseen ja pitää peukut pystyssä, että eiköhän se tästä. Niille yrittäjille tämä on katastrofi joiden myynti keskittyy pelkästään kesään esim. tapahtumien järjestäjät. Heidän kohdallaan ei vaan odottelut auta vaan peli on menetetty ja aloittaa suunnittelut ensi kesää varten.

Ehkä pitäisi nopeasti kehittää uusi yritysidea pandemian ajaksi ja lähteä toteuttamaan sitä? Kokisin, että ampuisin itseäni jalkaan ja toisaalta miten tällaisessa epätoivoisessa tilassa pystyisi kehittämään jonkun menestyvän ja kannattavan liikeidean. Ja rehellisesti sanottuna mulla on pää ihan tyhjä. Nyt kuitenkin tekee sitä mitä haluaa tehdä ja missä haluaa jatkuvasti kehittää itseään.
Pelastus kuitenkin on se, että tässä epidemiatilanteessa päätoiminen yrittäjä voi ilmoittaa itsensä työttömäksi ja hakea työttömyyskorvausta. Ilman tätä oikeutta olisikin pitänyt lopettaa yritystoiminta mahdollisimman pian kulujen vuoksi jos yrityksen kassaan ei ole tuloja. Alkukuusta työttömäksi ilmoittautuminen tuntui hyvin ristiriitaiselta ja kauhealta. Ristiriitaisia ajatuksia kulkeutui päähän ollessa yrittäjä ja oppisopimusopimusopiskelija, mutta samaan aikaan työtön.

Luppoaika hyödyksi

Tähän asti olen työskennellyt olohuoneessamme, mutta jokin päivä mieleeni juolahti, että oma toimisto olisi paljon asiakaslähtöisempi, ihan omassa tilassaan ja omalla sisäänkäynnillä. Plussaa myös siitä, että kaikki työssä käytettävät välineet olisivat samassa tilassa eikä ympäri taloa. Nykyisin valokuvausstudio on meidän yläkerrassa, joka on tuonut omat haasteensa kuvauksiin. Talossamme on ”ylimääräisiä” neliöitä sekä kaksi sisäänkäyntiä, joten tämä mahdollistaa tämän toteuttamisen.

Nyt kun on aikaa, niin päätin ottaa tämän projektikin hyppysiin ja onneksi sitä oli viime vuonna järkevä ja olin muutamia kuukausia nostamatta palkkaa, niin näin oli jäänyt jemmaan pahan päivän varalle ja nyt on nimenomaan se paha päivä. Remontti toteutetaan tee se itse ja säästä -menetelmällä eli ei siis priima laatua, mutta yritys on kova! Ehkä sitä saa laitettua muutaman kuvan projektin valmistuttua Tein ite, ”säästin” (räpellyksiä) Siis vain päin Helvettiä menneitä juttuja -Facebook ryhmään. 😀

Seinän purkaminen
Laminaattien poisto

Epäonnistuneet ostokset

Pandemia on vaikuttanut aika moneen toimijaan ja joillakin myynti on lässähtänyt ja toisilla taas tuplaantunut. Uskon, että tämä traaginen aika on ollut monelle verkkokauppiaalle myynnillisesti kulta-aikaa ja kiirettä on pitänyt. Kiireessä tunnetusti virheiden riski kasvaa. Esim. Tilasin jalkalistoja uuteen toimistoon 28 kpl, mutta tämä kyseinen verkkokauppa toimittikin minulle niitä 280 kpl ja veloitti kuitenkin vain 28 kappaleesta. Listat olivat myös pakattu aika huolimattomasti, joka oli aiheuttanut muutamiin listoihin rispaantumista. Jollekin tämä saattaisi olla onni että ”hei jes sain ilmasia jalkalistoja”, mutta omalla kohdalla ei. Aika kallis virhe verkkokaupalle jos tästä ei ilmoittaisi.
Toimitus aiheutti kyllä päässä pienen kuohahtamisen. Jalkalistat eivät kuitenkaan ole mitään pieniä ja varsinkaan jos niitä on melkein 300 kpl. Mietin sitä, että jos tällainen määrä olisi toimitettu vahingossa henkilölle joka asuu kerrostaloyksiössä niin hän olisi ollut kusessa. Mihin hän jemmaisi ne? 😀

Noh, sai siitä hyvän treenin kun punnersi niitä listoja sisälle suojaan ja pähkäili mihin ne jemmaa. Tietysti sattuuhan kaikille virheitä, mutta tässä tapauksessa olettasin, että asiakaspalveluun saisi yhteyden mahdollisimmat nopeasti. Puheluihin ei vastata, eikä vastausta ole kuulunut kolmeen lähettämääni sähköpostiviestiin jota laitoin pitkin viikkoa. Pitää siis jatkaa pommittamista tällä viikolla, että selvittäisi asiaa ja laittaisivat noudon mahdollisimman pian ylimääräisille jalkalistoille.
Tilasin myös verhot uuteen toimistoon toisesta verkkokaupasta ja paketin aukaistua huomasin niiden olevan vialliset. Eli hyvin onnistuneita verkkokauppatilauksia meikäläisen kohdalla.


Pidä itsestäsi sekä läheisistäsi huolta ja tuetaan toisiamme ❤

Matka Thaimaahan

Matka Thaimaahan

Varattiin matka syksyllä Thaimaahan ja peruutimmekin tämän n. viikko varauksesta työkiireiden sekä koulun vuoksi ja nyt varasimmekin uuden reissun vuoden vaihteeseen kiireiden rauhoittuessa. Nyt on takana viikko Koh Lantalla sekä viikko Ao Nangissa. Tässä postauksessa kerron reissusta tiivistettynä.

Koh Lanta – ensimmäinen viikko

Kävin ensimmäistä kertaa Koh Lantalla ja paikkana nousi kärkeen jossa saa pään nollattua. Koin yhden viikon kahden viikon mittaiseksi, joten tämäkin kertoo siitä että rentoutu ihan olan takaa. Ei juuri minkäänlaisia ärsykkeitä ympärillä. Turistejakin oli vähän verrattaessa, muihin kohteisiin joissa olen käynyt.
Valitsimme vaatimattoman majoituspaikan, koska hinnat olivat hyvin korkeat joulun- ja uuden vuoden -aikaan. Majoituimme bungalowiin Sea Sand Sun nimiseen hotelliin Klong Khong rannan äärelle. Ihan ok majoitus kahden tähden + majoitukseksi, ottaen huomioon superkovaa sänkyä jossa selkä meni ihan jumiin ja aika huono suihku josta tiputteli vettä onnettomasti + elukat joita bungalowissa asusti meidän kanssa.
Majoituspaikkamme ranta ei myöskään ollut optimaalinen uimiseen, koska ranta paikoin täynnä ”kiviä”. Rannasta pongasi myös hyvin paljon lasinsiruja. Ranta oli kyllä hyvin kaunis auringon laskiessa.
Henkilökunta oli ystävällistä väkeä Thaimaalaiseen tapaan.

Päivät menivät letkeästi valokuvatessa, thai-hieronnassa käydessä, ravintoloissa ruokailessa sekä muutamana päivänä Sala Danin satamakylässä kierrellen. Yksi viikko oli sopiva Koh Lantalle, jos olisi ollut kaksi viikkoa niin se olisi tuntunut kyllä liian pitkältä ajalta. Sitä toisaalta kaipaa ympärille hieman menoa ja meininkiä.

Lähtö Koh Lantalta oli aikamoisen hidasta, koska lautalle oli n. 2 kilometrin mittaiset autojonot. Lauttamatka itsessään onneksi kestää vain n.10-15 minuuttia Krabille. Jonottamiseen saattoi vaikuttaa uudenvuoden päivä.

Mitä jäi Koh Lantasta mieleen?

Liskot ja muut eläimet

Liskoja näkyi todella paljon, myös huoneessamme. Liskon saattoi bongata omasta matkalaukusta. Yksi lisko oli myös puolisoni keksipaketissa.
Muutenkin bongasi hyvin paljon lehmiä, kanoja poikineen, kissoja ja koiria. Muutama apinakin tuli nähtyä vähän kauempaa. 🙂

Thaimaan koira

Reggae -meininki

Reggae -musiikki soi useassa rantabaarissa ja muutenkin meininki oli hyvin letkeää. Rantabaareissa oli sellaisia hauskoja pöytiä jossa oli myös makuupaikka. Joissakin ravintoloissa tarjoilijat olivat vähän liiankin letkeitä.

Mopotaksit

Pääsääntöisesti turistit kuljetettiin mopotakseilla. n. 7 km matka maksoi 200-400 bathia. Hinta vaihteli kuljettajan mukaan.

Mopon kyydissä
Thaimaan palmut

Sala Dan

Satamakylä myyntikojuilla varusteltuna. Täällä pääsi tekemään pieniä ostoksia. Kauppiaat eivät olleet tuputtavia, joten oli mukava katsella rauhassa tarjontaa.

Satamakylä Sala Dan
Sala Dan
Satamakylä Sala Dan

Hyviä ravintoloita ja syömäkelvoton lohisalaatti

Tilasin ravintolassa lohisalaatin. Annos saapui eteeni niin salaatissa oli lohi raakana, käsittelemättömänä nahkoineen päivineen.
Tämä annos jäi syömättä. Olen huomannut sen että Thaimaassa on hyvin vaatimattomia salaattiannoksia ravintoloissa ja päätinkin että en enää tilaa Thaimaassa salaattiannosta, koska se on ollut aina iso pettymys. Onhan se tietty riskialtistakin, koska ei tiedä millä vedellä ainekset ovat huuhdeltu tai onko huuhdeltu ollenkaan. Lohisalaattia huomioimatta isosta osasta ravintoloista sai ihan mielettömän hyvää ruokaa. Yksi suosikki oli Cloud9, jossa söin ehkä elämäni parhaimman Vihreää currya kanalla.

vihreää currya
Ravintola Cloud9
Ravintola Thaimaassa

Ao Nang – toinen viikko


Toinen viikko käynnistyi Ao Nangissa AoNang Buri Resorissa joka oli aavistuksen tasokkaampi hotelli kuin meillä oli Koh Lantalla. Hotellimme sijaitsi Nopparat Thara rantaa vastapäätä. Sijainti oli aika optimaalinen, koska hyvin lähellä Ao Nangin keskustaa. Hotelissa oli ihan ok buffet-aamupala, ystävällinen henkilökunta, superhyvä sänky nukkua ja muutenkin puhdasta. Siellä kyllä viihtyi tosi hyvin.

AoNangissa on kyllä ihanat maisemat ja suuret kalliot kruunaavat kokonaisuuden. Tuttuun tapaan auringonlaskut ovat äärettömän kauniita. Turisteja siellä on ihan älyttömästi.

Mitä jäi AoNangista mieleen?


Matkiva asiakaspalvelija

Menimme ensimmäisenä Ao Nangissa 7 Eleveniin tekemään ostoksia: Tervehdin myyjää ja laitoin tuotteet tiskille, myyjä nappasi tiskiltä jonkinlaisen leivoksen joka oli paketissa ja kysyi että ostaisinko myös sellaisen. Sanoin hänelle ”No thanks” ja hymyilin. Toinen myyjä vieressä sanoi kimeällä äänellä sanani väännellen naamansa. Tästä jäi aika paha mieli ja tuli ajatus että jopas on meininki muuttunut viimeisestä reissusta jos ensimmäisessä paikassa sai osakseen tuollaisen palvelukokemuksen. Tämä kuitenkin oli ainut tämänkaltainen palvelukokemus.

AoNang Beachiltä kadonneet apinat

Kävimme ensimmäistä kertaa AoNangissa 2014 ja silloin rannalla Monkeytrailin lähellä oli ihan mielettömästi apinoita. Rannalla ei näkynyt yhtäkään apinaa vaikka kävimme useana päivänä rannalla sekä kävimme myös Monkeytraililla. Apinoita näki Tiger Cavella Krabi Townin lähellä paljon.

Apina
Apinalla rintaliivit
Tiger Caven temppeli
Koira lepää

Reissu Tiger Cavelle Ao Nangista

Kävimme Tiger Cavella mikä oli hieno kokemus. Kuljetus sinne maksoi Nopparathilta 1200 bathia eli noin reipas 35 € (21 km, kuljettaja odotti pari tuntia parkkipaikalla) Kiivettävää oli 1272 rappua vuoren huipulle jossa on Wat Tham Suea -temppeli. Sieltä oli ihan mielettömät näkymät ja se oli hieno kokemus. Sai hyvän treenin samalla! Hassua tässä on se että minun päätavoitteena kiipeämisen jälkeen ottaa buddha -patsaasta kuva, mutta unohdin kuvata sen! Hyvä minä! Keskityin ilmeisesti vain ihastuttaviin maisemiin.

Tiikeritemppelin huipulta
Tällä tyypillä oli vähän isompi juomakuppi…
…ja tällä tyypillä ihan megapitkä häntä!
Tää oli Tiger Caven huipun asukas. <3

Reissu Krabi Towniin Ao Nangista

Krabi Townissa käynti oli kiva lisäys reissuun. Siellä oli suht hyvät ostosmahdollisuudet ja hinnatkin vaikuttivat tosi edullisilta.

Krabi Town | Wat Kaew Korawaram temppeli

AoNang beachiin valuvat paskavedet

Nyt vasta kiinnitin huomiota toisella reissulla siihen, miten paskavettä valuutetaan yleiselle uimarannalle. Ihan surkeeta. 🙁

Sinne valuu.. 🙁
Tää on hieno juttu! Tullut huomattua aikaisemmilla reissuilla kuinka paljon muovia Thaimaassa käytetään. Esim. ostat kaksi juomapulloa kaupasta niin myyjä laittoi ne aina muovipussiin ja pillitkin mukaan. Enää onneksi ei.

Hinta-taso

Hinnat ovat kovasti kallistuneet Thaimaassa, valuutta on vahvistunut ym. Hieronnat ovat pysyneet suht edullisina verrattaen Suomen hintoihin. Hinnat tietysti halpenee mitä kauemmaksi menee turistikoheista.

  • Ravintolassa söi kaksi ihmistä 10-20 eurolla (ei alkoholijuomia).
  • 0,5 vesipullo n. 0,30 senttiä
  • Thai-hieronta 60 min hartiat & selkä n. 12 € Koh Lantalla, Ao Nangissa hienontaa sai alle 9 euroon.
  • Tuore kookosvesi hedelmäkojusta n. 1-1,50 €
  • Pähkinäpussi 150 g reilu 4 €
  • Tuoreita hedelmiä kojusta kuorittuna ja siivuttuna n. 0,5 kg 1-1,50 €
  • Taksin käyttö hipoo jo Suomen hintoja (ilman aloitus- sekä odotusmaksua.) Esim. 30 km maksoi n. 30 euroa
  • Kuntosalille päivälippu n. 10 €

Mitä tekisin matkalla toisin?

Ennen reissua maitohappobakteerikuuri

Tämä unohtui tältä reissulta ja nyt huomasi että olisi ehkä kannattanut alkaa popsimaan maitohappobakteereja ennen reissua ja reissun aikana.

TripAdvisor app

Tätä appia olisi ollut hyvä käyttää enemmän esim. ravintolaa valkatessa.

Kävisin Koh Lantalla Lanta Animal Welfarella

Kulkukissoja ja -koiria pelastava Lanta Animal Welfarella. Siellä voi halutessaan osallistua vapaaehtoistyöhön
tai muuten vain käydä katsomassa heidän toimintaa/ viettää aikaa pelastettujen eläinten kanssa.

Vuokraisin skootterin

Skootteri kyllä ehdottomasti olisi kannattanut vuokrata, mutta tähän ei rohkeus riittänyt. Aristamme niin paljon Thaimaan liikennekulttuuria.

En ottaisi taksia ”taksikopilta”

Viimeisenä päivänä vaihdoin kuulumisia suomalaispariskunnan kanssa ja puhe tuli taksin käytöstä. Kerroin että olimme käyneet edellisenä päivänä Krabi Townissa ja kyyti maksoi sinne edestakaisin 900 bathia johon hän sanoi että heidän kuljetus maksoi sinne 50 bathia suuntaan. He olivat saaneet edullisen kyydin niin että olivat menneet seisomaan tienvarteen ja odotellut siinä ohimeneviä lava-autoja jotka kuljettavat edullisesti turisteja.

<3 Ina

Kiinteämpi kroppa ilman liikuntaa?

Kiinteämpi kroppa ilman liikuntaa?

Heippa! Halusin jakaa kokemukseni kuivaharjaamisesta, koska olen kokenut sen oikeasti toimivaksi ja ei ole mitään höpöhöpö juttua. Kaiken lisäksi hyvin edullinen tapa saada voimaan itsensä paremmin.

Aloitin kuivaharjaamisen jokin vuosi sitten paremman ääreisverenkierron toivossa. Mulla oli useita vuosia aina jääkylmät kädet ja jalat kesät/talvet ja muutenkin tosi tukkoinen olo. Ilmankos jos ei veri kierrä optimaalisesti. Bonuksena huomasin kuivaharjaamisen kiinteyttävän ihoa, selluliitin ja nestepöhön vähentyneen.

Jokin aika sitten katsoin dokumentin aiheesta jossa oli kolme ryhmää ja jokaiselle ryhmälle annetiin erilainen toimintatapa jolla haetaan kiinteämpää ihoa. Yhtenä oli kuivaharjaus, toisena kiinteyttävä voide ja kolmantena oli liikunta. Jokainen ryhmä kuivaharjasi, liikkui tai käytti voidetta 4 viikon ajan ja voiton vei… KUIVAHARJAAMINEN! Ihan hämmästyin tästä tuloksesta! Olin heti sillä kantilla, että liikunta vie ehdottomasti voiton tässä testissä! Monella sivostolla kylläkin lukee, että liikunta on kiinteytymiseen paras vaihtoehto, mutta ei näiden testaajien kohdalla.

Kuivaharjauksen hyötyjä jotka olen huomannut

  • Kuorii ihoa ja poistaa kuollutta ihosolukkoa
  • Iho sävy tasoittunut ja tekstuuri pehmentynyt
  • Poistaa elimistöön kertynttä liiallista nestettä
  • Verenkierto tehostuu
  • Kiinteyttää, ehkäisee ja vähentää selluliittia
  • Rentouttaa

Ostan yleensä kuivaharjan Ekolosta ja ostan uuden aina n. vuoden välein, koska harjakset alkavat käytössä hieman jo pehmenemään (tehokkuus heikentyy). Vanhan kuivaharjan voikin sitten ottaa vartalonpesu käyttöön kylpyhuoneessa. 🙂

Kuivaharjaaminen

Miten kuivaharjata?

Aloitan kuivaharjaamisen jalkapohjista edeten kohti ylävartaloa ja kädet aloitan kämmenistä kohti sydäntä pyörivin liikkein. Viimeisenä käsittelyyn rintakehä. Kuivaharjauksen jälkeen suihkussa käynti on suositeltavaa ja ihon kosteutus (jos suihkuun ei ennätä/jaksa niin kosteuta pyyheliina ja pyyhi kuiva ihosolukku iholta pois). Kookosöljy tai aloe vera on varteenotettavia ihon kosteuttamiseen! Kuivaharjaus kannattaa tehdä kylpyhuoneessa, koska kuivaa ihoa irtoaa yllättävänkin paljon. Jos iho on rikki niin jätä tämä kohta käsittelemättä.

Iho saattaa hieman käsittelyn jälkeen alkaa punoittamaan. Olen ottanut tuon ihon punoittamisen tehokkuusmittarina eli jos iho alkaa punoittamaan, niin se myös sitten tehoaakin. Monella sivustolla on lukenut ohjeissa, että iho ei saisi alkaa punoittamaan. Aloitinkin näillä ohjeilla kuivaharjaamisen ja en kokenut että se olisi vaikuttanut juuri mihinkään jos ihossa ei näkyisi minkäänlaista reaktiota. Miettiessä kuntosalitreenaamistakin, jos et saa poltetta tuntumaan lihaksissa niin ei niissä muutosta ala tapahtumaan.

Kasvot voi myös kuivaharjata, mutta tähän kannattaa hommata aavistuksen pehmeämpi harja. Mulla on aikuisiällä alkanut tulemaan epäpuhtauksia kasvojen iholle ja kasvojen kuivaharjaus on auttanut tähän ongelmaan.

Kuinka useasti kuivaharjata ja kuinka kauan?

Kuivaharjata voi vaikka joka päivä aamuin illoin ja niin kannattaakin jos haluaa kunnon tuloksia. Itse Kuivaharjaan noin 3-5 kertaa viikossa ja tämäkin on tuonut jo tuloksia. Koko kehon kuivaharjaamisen tekee noin 10 minuutissa.

Voin kyllä suositella kuivaharjaamista ehdottomasti jos on huono ääreisverenkierto, kroppa joka kerää nesteitä, stressaantunut olo tai haluat saada kiinteämmän ihon. Tiedän, se ei ole aina ensimmäisenä mielessä, että ”jes, alanpa sutimaan kuivaa ihoa harjalla”, mutta se vaiva on oikeasti sen arvoista! Taisin ehkä huijata otsikossa että kiinteytyminen ilman liikuntaa, väkisinhän tulee liikuttua kun kuivaharjaa ihoa. 😀

<3 Ina

Kuivaharjaus kokemus
Kyläpoliisi

Kyläpoliisi

Termi kyläpoliisi taitaa kuvastaa minua aika hyvin tällä hetkellä! Vai onko tää sittenkin kolmenkympin raivoa? No mennään sillä kolmenkympin raivolla!

Olen ihmetelly sitä että miksi jotkut ihmiset pitävät koiraa vapaana keskustan alueella. Olen monesti törmännyt omaa koiraa ulkoiluttaessa koiraan jota pidetään vapaana. Tästä on aina seurannut se että koira joka on vapaana tulee pyörimään jalkoihini ja oma koira pelkää sitä, joten loppujen lopuksi olen fleksin kanssa sotkussa ja siinä rytäkässä oma koira pomppaa pahimmassa tapauksesssa autotielle. Tämä sama rumpa käydään useasti viikossa. Kerran myös kyseinen koira on hyppinyt keskustan tuntumassa autotiellä, koska on ollut vapaana.

Melkein kolmekymppinen valittaja

Tänään täyttyi mitta jo toisen kerran tämän saman asian tiimoilta ja sanoin omistajalle asiallisesti, mutta napakasti, että koira pitäisi pitää kytkettynä ja tämä on ihan lailla kieletty, koska pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä. Hänen mielestä hän saa pitää koiraansa vapaana jos hän haluaa ja lopuksi hän sanoi minulle että ”juoksepas nyt pois siitä”. 😀

En myöskään ymmärrä sitä ajattelumallia että saa etuoikeuden pitää koiraa vapaana jos koira on kiltti. Siis joo tämä kyseinen koira on tosi herttainen ja kiltti, mutta tässä tapauksessa sen koiran vapaana pitäminen on riskeerannut oman ja aivan varmasti muidenkin koirien turvallisuuden useasti plus vapaana oleva koira on altis tapaturmille.

”Koiran omistajan tai haltijan on huolehdittava siitä, ettei koira pääse vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Tämän vuoksi koira on pidettävä taajama-alueella kytkettynä.”

”Koiran kytkettynä pitämisvelvoitteen laiminlyövä koiran omistaja tai haltija syyllistyy järjestysrikkomukseen. Rangaistuksena on rikesakko, jonka suuruus on 40 euroa. ”

Toisaalta poden huonoa omaatuntoa siitä jos olen pahoittanut tämän koiranulkoiluttajan mielen sanomalla hänelle asiasta. Mielestäni pitäisi ajatella muitakin ihmisiä, muiden lemmikkien turvallisuutta ja unohtamatta sitä että jotkut pelkäävät koiria. Pelkään myös sitä että jokin ikävä päivä tämä koira jota pidetään vapaana jää auton alle. Mistä vetoa, niin yliajaajaa syytettäisiin…

Olen viimeiseen asti välttänyt sitä, että puutun muiden ihmisten asioihin tai valita tuntemattomille, mutta nyt musta on kuoriutunut valittava melkein kolmekymppinen raivonainen. Tietysti jossain vaiheessa mitta alkaa täyttymään kun ei toivottu -asia toistuu useasti viikossa.

Monesti myös kuullut sitä että rivarissa asuessa ajattelemattomat naapurit pitävät koiraa vapaana ja pahimmillaan käyvät paskantamassa naapurin tontille. Reilu meininki!

”Koiraa ei kuitenkaan tarvitse pitää taajama-alueella kytkettynä suljetulla pihalla, koirien harjoituspaikalla eikä koirien käyttöön erityisesti osoitetulla aidatulla jaloittelualueella. Omalla kotipihallaan koiran voi siis pitää kytkemättömänä, kunhan koira ei pääse omin toimin pois pihalta yleiselle alueelle. ”

Mitä ajatuksia tää sinussa herättää? Oliko mielestäsi oikein kun lähdin puuttumaan asiaan?

Lainaukset https://www.minilex.fi/a/j%C3%A4rjestyslaki-ja-koirien-kiinnipito

Risteilyllä ja hiusjuttuja

Risteilyllä ja hiusjuttuja

En edes muista koska viimeksi on tullut käytyä risteilyllä. Nopeasti laskettuna ehkä n. 10 vuotta sitten? Tosiaankin tuli käytyä viime viikonloppua kahden päivän risteilyllä Helsinki-Tukholma. Oli tosi mukavaa ja kivaa vaihtelua perusviikonloppuun.

Jos muistelee 10 vuotta taakse päin niin bilettäminen oli se ykkös-syy miksi risteilylle lähti ja maihin ei pystynyt lähtemään kovan pääkivun takia. 😀 Nyt olikin vähän eri ääni kellossa… 9-10 aikaan nukkumaan ja kuudelta ylös. Alan ehkä jo hieman mummoutumaan. Elämäni ensimmäinen risteily aikuisiällä jossa en nauttinut ollenkaan alkoholia. Alkoholin käyttö on muutenkin pudonnut pois elämästä, koska en koe tarvitsevani sitä. Nykyään tulee käytettyä alkoholia muutamia kertoja vuodessa. Alkoholista puheen ollen, yllätyin laivalla ollessa siitä, kun en törmännyt yhteenkään enempi humaltuneeseen tyyppiin.

Meillä oli ikkunallinen hytti ja sieltä oli kiva katsella maisemia ja nappailla kuvia.

Tukholma

Kävin Tukholmassa ensimmäistä kertaa ja paikka vaikutti n. 6-7 tunnin kiertelyllä oikein mukavalta paikalta. Ruotsalaiset on tosi hyviä puhumaan englantia ja ystävällisiä jos johonkin liikkeeseen meni katselemaan. Kävin myös yhdessä ostarissa niin hifivessassa että vessanpönttökin vedettiin kosketusnäytöstä. 😀 Päivän aikana tuli jopa 16 kilometriä käveltyä, koska me Janin kanssa jostain syystä mennään kävellen joka paikkaan ulkomailla. Satamasta keskustaan on n. 4 km.

Tukholmassa oli ihanan rauhallista vaikka suurkaupunki onkin, saattaa kyllä vaikuttaa rauhallisuuteen, koska oli kuitenkin sunnuintaipäivä. Tukholmaan voisi kyllä jokin kerta lähteä niin että varaisi hotellin muutamaksi päiväksi. Toisin majoittuminen on aika kallista Tukholmassa ja se nostaa kynnystä sinne reissaamiseen.

Ostokset

Tukholmassa suuntasimme ensimmäisenä Lushin liikkeeseen ostamaan Rehab-shampoota ja Lushin uutuus shampoota nimeltä Wasabi Shan kui. Toinen puoliskoni ei kuulemma suostu enää käyttämään muuta kuin Lushin Rehab-shampoota. Eihän siinä, se on kyllä ihan mielettömän hyvä tuote. Sitä on löytynyt meidän kylppäristä jo 6 vuoden ajan.

Kiinnostuin kovasti Lushin Wasabi shampoosta, koska se on tuuheuttava shampoo ohuille ja hennoille hiuksille. Se sisältää merisuolaa, aquafabaa (en tiennyt mitä se on, mutta onneksi meillä on google: aquafaba on kikhernepurkin pohjalle jäävä suolaliemi.) wasabia, piparjuurta, mentholia ja kofeiinia. Lupaksena se kasvattaa hiuksia vahvempina sekä tekee tuuheat hiukset.

Testasinkin shampoota ja se teki kivan viilentävän efektin päänahkaan ja hiukset olivat pesun jälkeen huomattavasti tuuheamman ja terveemmän näköiset. Tuotetta joutui toisin laittamaan enempi hiuksiin verratessa Rehab-shampooseen, joten tuotteen pitkäaikainen käyttö tulisi aika kalliiksi näin pitkillä hiuksilla. Saa nähdä lunastaako tuote lupauksen pitkällä juoksulla. Ensi testaukset ainakin on hyvin positiiviset. Tuoksustakin he ovat saaneet yllättävän hyvän tuoteen sisältöä ajatellen.

Anopin kanssa tulikin laivalla hiustuotteista puhetta niin hän kertoi, että hänen tuttunsa oli tehyt hiusnaamion kananmunasta ja hän ajatteli mennä saunaan, koska lämpöhän tehostaa vaikutusta. Saunassa istumisen jälkeen hänellä olikin munakas päässä, koska kananmuna oli kypsynyt siihen 😀 Mua jotenkin huvittaa vieläkin tuo.

Tukholmassa tietysti piti käydä H&M ja sieltä tarttui tällainen mummonalushousujen värinen lämmin korkeakauluksinen neule.

Laivalta tietysti pitää aina ostaa suklaata ja muuta hyvää ja ostin myös litran pullon vodkaa joka tulee todennäköisesti riittämään useaksi vuodeksi tällä minun alkoholinkulutuksen tahdilla. 😀

Ainiin, teinkin tuossa postauksen Matkanvaraus -ahdistuksesta ja kuinka ollakkaan, peruutimme matkan uudemman kerran. Voi apua meidän kanssa.. Ehkä olisi silloin pitänyt luottaa omaan vaistoon ja jättää varaus tekemättä jos se oli alun alkaen niin hankalaa 😀 Muutaman satasen tästä sai sanktiota.

<3 Ina

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial